Mökki

 Mökki

Jürgen asui syrjäisessä talossa jossain Itäisessä Saksassa vuonna 1938. Radiossa Goebbels ja Hitler paasasi elintilasta. Hänellä oli komea viinakaappi täynä viinaa jonka oli saanut perinnöksi isoisältään. Hän naukkaili sillointällöin ruuan lisäksi vatsan täytteeksi, mutta oli säästeliäs. Jürgen oli varma että kohta rytisee ja lähtö tulikin kasarmille. 

Bussi saapui hakemaan kasarmille ja kuski sanoi väsyneesti Heil Hitler. Bussi oli puolillaan ja penkeiltä kuului sieg haileja. Jürgen istui eräälle penkille ja sanoi vieressään istuvalta miehelle. Pitää olla valmiina kuolla elintilan takia. Onko sinun taistelullasi testamenttia, mies kysyi takaisin. Ei minulla ollut kuin se asunto ja jätin testamentin pelkällä allekirjoituksella pöydälle. Rakennan sitten mökin sinne minne sota loppuu.

Koulutus oli kovaa, mutta ruokaa sai säännöllisemmin kuin kotona. Kasarmilta lähdettiinkin sitten 40 kilometrin marssille pervitiivihumalassa kohti Puolaa. 30 kilometriä marssittuaan ensimmäinen ampui itsensä muodostelmaan kusitauolla. Haudattiin ja Jürgenistä tuli mökkihöperö.

Kun 200 kilometriä oli marssittu alkoi rähinä Puolan kanssa ja moni meni hautaan. Neuvosto-Liitto ja Stalin tuntui Hitleristä varmaan sellaiselta kevyeltä panokselta. Taistelu taistelulta ajattelin että rakennan tähän mökin. Heroiini tuuditti uneen ja parin tunnin päästä lääkintämies herättää pervitiiviruiskeella reiteen ja suoraan taisteluun. Mökkipaikkoja raivattiin mutta se ei loppunut.

Verta, huumeita ja meteliä joka metri mikä edettiin. Vaikea ajatella sitä tahtia ja tuhoa minkä läpi marssittiin kohti isoa tonttia mökille.

Moskova. Ihanaa. Moskova. Nyt ollaan perillä. Viimeiseen taisteluun. Sitten uusi mökki Moskovasta. Laadukasta Neuvostovodkaa tekisi mieli mutta joitakin taistelutovereita oli kuollut viinan ja heroiinin yhteismyrkytykseen. Oli helvetin kylmä ja aseet meni jumiin. Oltiin motissa. Jürgen Pääsi perääntymään ja oikomaan linjoja. Mutta sitä se olikin. Tuijotettiin jättämiämme raunioita ja unohdettuja mökkipaikkoja. Kun vetäydyttiin jo takaisin Saksan alueelle huomasin että kotini oli tutkittu ja Jürgen merkattu kuolleeksi vuosia sitten. Kun Jürgen meni asuntoon siellä asui joku ss upseeri. Kun asiaa tutkittiin gestapo pakotti Jürgenin luovuttamaan asunto SS-werwolf käyttöön. 

Mökkipaikkaa lähdettiin etsimään sisemmältä Saksasta kunnes Jürgen jäi vangiksi. Sotahuume vieroitukset nitkuteltiin Stalinin vankileirillä. Eurooppa oli Hitlerin jäjiltä raunioina. Sota loppui Berliinin raunioihin. Jügen pohti vankileirillä olisiko Hitler ennen kuolemaansa injektoinu huumevajareihin bensaa suoneensa että palaisi paremmin mikäli kuolee.

 

 

Jürgen pääsikin sitten vapaaksi vaikka kaikilla ei niin hyvä tuuri ollutkaan. Kyllähän sieltä raunioista löytyikin sitten se sama vanha oma koti. Astuttuaan kotiinsa hän huomasi siellä muumioituneen ss-sotilaan. Hän oli ilmeisesti piileskellyt asunnossa ja tappanut itsensä kun viinat oli loppuneet. Jürgen kantoi haperon ruumiin pihalle ja alkoi tutkimaan asuntoa. Muutamaa teloitettua ja maatunutta Deutches Afrikakorp:sista siirrettyä sotilasta ladon seinällä. Muutamaa luodinreikää lukuunottamatta asunto oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa. Ei tarvinnut rakentaa mökkiä. Viranomaiset palautti vanhan asunnon tarkkojen tutkimusten päätteeksi takaisin Jürgenille.  Asunnosta tosin takavarikoitiin tyhjä viinakaappi joka sinne oli jäänyt. Jürgen ajatteli Stalinin tarvitsevan alkoholia enemmän kuin hän itse. Lippu on kyllä punaisempi kuin aiemmin. 

 

Ladon taakse haudatut jäänteet alkoivat kasvaa outoa kasvia. Oli varmaan tuliaisia ulkomailta olevista siemenistä jotka olivat jäänteiden seassa. Haju oli voimakas. Hän sai selvitettyä kasvin kannabikseksi. Hän kuivasi kukkaa ja poltti henkoset piipusta. Ooh. Mitä tämä on? Muistot rintamalta tuli mieleen ja hän purskahti itkuun. Tunnin itkettyään olo oli parempi. Sitten nauratti. Ohhoh. 

Jürgen alkoi jäljittämään oliko kukaan tuttu jäänyt henkiin. Kaupungissa on paljon Neuvosto-Liiton sotilaita. Jürgen polttaa puolet kukkasadosta ja pelkää istuttaa lisää. Moskovan ote on luja alueella ja pitäisi mennä töihin.

 

Jürgenin sota loppui 1949 kun SS-Werwolf ilmoitettiin lopettaneen toimintansa. Nyt oli tilaa elää. Kunnes berliininmuuri pystytettiin 1961. 

Jürgen tuli mökkihöperöksi ja päätti kadota. Hän lähti etsimään uudestaan mökkipaikkaa kunnes mittaillessaan vanhoja taistelukenttiä eräs räjähtämätön räjähde koitui Jürgenin kohtaloksi. Pian Jürgenin asunnossa oli DDR upseerin tilat ja uusi baarikaappi täynä erillaisia alkoholijuomia. Upseeri löysi kannabikset ja poltti ne takassa kännissä nuokkuen kun ei onnistunut valmistamaan siitä absinttia.