Kilju

 Kilju


Kesällä kylän seppä oli rakentanut pelkkiä kiljuämpäreitä. Kohta olisi talvi ja kerätty hiiva täytyi pitää hengissä mutta tuottaen kokoajan väkevöityvää makumuunnosta. Puoli kylää rakensi isoa kiljutupaa joissa käytettiin kiljua koko talvi. Kesät viljeltiin sokerijuurikkaita ja syksyllä kerättiin käyneistä marjoista hiivaa kiljuämpäreihin. Tupaa lämmitettiin koko talvi kun oli kerätty koko kesä pelloilta rikkakasveja. Sitten perkele ryypättiin ja syötiin kuivalihaa odotellen kevättä. Kiljua piti kulua ja hiiva saada talteen ettei se kuole. Marjat olivat vähän nahistuneita.


Luen kiljulikööri pullon etikettiä. Kivikauden resepti kiljua. Tosin tämä oli terävää. Tämä juoma käytettiin äärimilleen jonka jälkeen juomat jäädytettiin pakkasessa. Kuten kivikaudella tehtiin kiljulikööriä. Hiivat talteen aina seuraavaan ämpäriin. Perinne on säilynyt maltillisempana. Kiljulikööri on väkevää kiljua. Sitten oli kotiviinejä jotka oli makeutettu tuntemattomilla määrillä karamelleja. Niitä sai käydä arvioimassa verkossa pullon id:n mukaan. 


Kiljulla on myös pimeä historia. Aikoja jolloin ainut mitä sai oli senttilitra alkoholitonta viiniä. Varmaan ollut niin hyvää että tekee mieli kiljua. Jos alkaa kiljua niin joutuu peilin taakse. Onneksi oli toista perinnejuomaa. Alkoholiin säilöttyä leipää. Olutta. Tuota ihanaa juomaa. Kaikki sai olla tillintallin kunhan selvittiin talvesta. Jotku munkit eläny jossain vaiheessa noin 20 päivää vahvalla oluella. Huikea suoritus.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huumesotani

Tussauksia

Tullin uuni