Minikädelliset

  Minikädelliset

Hiiret kehittyivät minikädellisiksi kun asteroidi ei tuhonnutkaan elämää. Minikädelliset söivät hyönteisiä ja taistelivat muurahaisyhdyskuntia vastaan. Kädelliset olivat vain muutaman senttimetrin kokoisia ja keksineet ravinnon kypsentämisen tulella. Liekkejä vartioitiin tarkasti.  Kädelliset asuivat puissa symbioosissa syöden tuholaishyönteisiä ja heittelemällä heitä vaanivia saalistajia kivillä suuhun jos tulivat liian lähelle. 

Eräänä keväänä kotipuun lähelle mehiläiset tekivät pesänsä ja lähelle ilmestyi myös muurahaiskeko. Sotaan muurahaisia vastaan ryhdyttiin heti. Muurahaisia vastaan hyökättiin katapultein ja keihäin. He eivät onnistuneet löytämään keinoa kommunikoida muurahaisten kanssa ja heillä oli yhteinen ravintoketju. Molemmat söi toisiaan. Jos muurahaiset olisivat onnistuneet kasvattamaan pesänsä liian isoksi se olisi ollut veristä taistelua mikäli olisivat onnistuneet pääsemään yhdyskuntaan kiinni.  Kiehuvaa pihkaa lensi pisaroittain keon päälle ja se tukahdutti muurahaisten taistelutahdon. Lisäksi se antoi mukavan marinaadin jos kekoon päästäisiin syömään. Mehiläisten hunaja käytiin varastamassa savustamalla pesän suuaukko ja ryöstöretkellä kohti hunajakennoja teloittaen pökerryksissä olevat mehiläiset joita tuli puolipökerryksissä ahtaista tunneleista. Niiden karvoista saatiin myös mukavia turkiksia ja vaatteita.

Puun yhdyskunta ulottui pohjaveteen asti tunneleina josta kannettiin vettä puuhun. Suurin ongelma oli jos pieni lihaa syövä dinosaurus löytäisi yhdyskunnan ja kaivaisi kädelliset kitaansa. Kasveja syövät dinosauruksetkin tekivät joskus tuhojaan mutta keihäät silmiin heittäessä ne yleensä lähtivät muualle. Jos puuhun tuli ylipopulaatio ylimääräiset lähtivät etsimään uutta kotipuuta hyppäämällä varjoliitimillä liitäen uudelle kotipuulle uudelle alueelle. Joskus yhdyskunnat romahtivat taisteluissa mutta se oli osa luontoa.

Urgu oli juuri tulossa taistelusta pieneltä hevosmuurahais yhdyskunnalta. Hän marssi kotiin muurahaisen pää kainalossaan. Hiirivankkurit vetivät kuolleita kädellisiä kotipuun lähelle hautausmaalle. Ruumiita syöviä matoja ei syöty ravinnoksi vaan niiden annettiin hoitaa ekosysteemin kiertokulku. Urgu kaivoi kädellään muurahaisen päästä ravintoa ja päätti jättää maistiaiset perheelleen. He olisivat muutenkin jo syöneet puita lahottavia toukkia mahat täyteen. Kotona urgu teki muurahaisen leukahampaista uudet istumarenkaat ulkovessaan puun ulkopuolella maassa. Kauanko tätä taistelua kestäisi. Muurahaisista oli päästy eroon mutta tappiot oli kovat. Vankkurillinen muurahaisten toukkia jaettiin torilla ravinnoksi seuraavana päivänä. Se oli kuin juhla-ateria.

Urgu teki myös viiniä. Hiiva ja sokeri oli löydetty joten loppu onkin jo valmista tuotetta. Yleensä jos selvisi taistelusta sai juoda itsensä nukuksiin jos tahtoi. Siitä sai voimaa ja murheet helpottuivat. Alkoholia ei läikytelty ja sitä tislaamalla saatiin helposti syttyvää nestettä. 

Hieman syrjemmällä kotipuusta oli valmistettu louhimo. Korkea nuotio joka oli kasattu sulatettavan objektin päälle. Tällä tavoin saatiin metallia vaikka sen käsittely olikin hieman monimutkaista. Tinaa on helppo työstää mutta kovempia metalleja varten oli omat alkemistit.

Musiikkia soitettiin jos puusta näki että lähistöllä ei ole dinosauruksia jotka kiinnostuisi äänistä. Silloinkin juotiin viiniä turvallisten olojen kunniaksi. Tilanne kyllä oli herkkä muuttumaan nopeasti ja silloin ei kannattanut olla nukkumakunnossa. Kerran poppamies kertoi huumelehtiä syövistä dinosauruksista ja me mietittiin mistä niitä lehtiä saa.