Merirosvokolikko

Merirosvokolikko

Salakapakassa järjestettiin korttipeli-ilta johon Matti oli sattumalta saanut kutsun. Ennen peliä Matti joi alkoholia ja otti elämänsä ensimmäisen amfetamiini annoksen nenäänsä. Nousut olivat voimakkaat ja itsevarmuus oli korkea. Tänään voittaisi rahaa. 

Pelipöydässä kortit etenivät ja Matti pelasi jo omaisuuttaan, mutta ei amfen takia luovuttanut. Yö oli jo muuttumassa aamuksi, kun amfen laskut alkoivat. Hiki valui ja kädet täristen Matti sanoi menettäneensä elämänsä eikä mitään jäisi. 

Jakaja ehdotti tämän jälkeen viimeistä peliä. Säännöt olivat seuraavat. Jos häviät tämän pelin joudut huumekuriiriksi tai sitten voitat omaisuutesi takaisin ja talon panoksena merirosvokolikko, josta on toinen puoli kultaa ja toinen hopeaa. Henki tai vapaus. Matilla oli laskut ja jakaja oli aiemmin ottanut kokaiinia. Matti pohti vaihtoehtojaan, koditon, trokaaja tai vapaus. Matti otti vielä viimeisenä velkanaan vodkapaukun hermoihin ja suostui peliin. 

Pöydällä oli vain yksi arvokolikko joka annetaan kierroksen voittajalle. Kortit jaettiin ja Matti huomasi että on yhden kortin päässä ruutusuorasta ja yhden kortin vaihdettuaan tavoittelemansa ruutu-vitonen nousi pakasta. Meinasi tulla tunnekuohu kun vapaus on niin lähellä. Vastapelaajat vaihtoivat korttinsa. Matti laittoi ruutusuoran pöytään ja pelaajat hämmentyivät. Salakapakan arvokkain pelimerkki on Matin omaisuutta. 

Matti tilasi itselleen taksin ennenkuin joku saisi psykoosia pelin lopputuloksesta. He kuitenkin kokivat erikoisen pelisession. 

Kotona nukuttuaan ja myöhemmin herätessä hän vei kolikon pankin tallelokeroon. Se saisi olla siellä niin kauan kuin uskaltaisi eläkepäivinä arvioida ja myydä. Korttia hän ei enään pelaisi koskaan uhkapelinä.