Haamut

Haamut

 Jouko käveli syys illassa ja näki maassa kasvavan silokkeja. Tutkittuaan hetken hän totesi niiden olevan syötäviä. Sienet syötyään hän jäi bussipysäkille odottelemaan nousuja. Pian autojen muodot alkoivat muuttua taustan tanssiessa silmissä. Tästä oli hyvä jatkaa kävelyä kotia kohti. 

Matkatessaan hautausmaan ohi hän näki siellä hahmoja. Astuttuaan kirkkomaalle yksi aaveista saapui Joukon luokse. Jouko kysyi aaveelta onko hän hallusinaatio? Aave ihmetteli kysymystä miten hän näkee heidät. Vastaukseksi hän sai, että voi johtua sienistä. 

Aave lähti taluttamaan Joukoa muiden luo. Samalla hän kertoi kuinka he joskus kuutamossa saapuvat muistelemaan toisilleen muistoja elämästä ja taivaasta.

Jouko tutustui sienimatkallaan muihinki aaveisiin. Aave-neito kysyi saako olla seurana. Jouko häkeltyi ehdotusta ja suostui. Pilvi nimisen aave-neidon kanssa he kulkivat käsikkäin ja aave kertoi muistojaan alueesta. Kierroksen loputtua he saapuivat muiden luo. Pilvi kertoi että talvi on tulossa eikä he näe enään samalla tavalla. Viikon he tapailivat kunnes ensilumi satoi maahan. 

Joka päivä Jouko kävi katsomassa hautausmaalla kavereidensa alueita ja mietti, mietti ja mietti. Yli talven, kevään, kesän. Syksyllä kuun valossa löytyi jälleen silokkeja ja vaikutuksen alkaessa aaveet näkyivät taas. 

Pilvi halasi Joukoa samalla kun pisara valui poskella. Pilvi kertoi että voisi muuttua viikoksi ihmiseksi, jos velho antaa luvan. Jouko oli hämmentynyt ja suostui iloisesti. Kun kuu laskeutuu horisonttiin, minä muutun. 

Kuun laskeuduttua Pilvi tosiaan muuttui eläväksi ihmiseksi. Viikon aikana he kokeilivat erillaisia aktiviteetteja ja elo oli mukavaa.

Viimeisenä päivänä he matkustivat jälleen hautausmaalle ja oli hyvästien aika. Pilvi kysyi Joukolta vielä yhden kysymyksen. Haluatko talvehtimaan aaveiden kanssa? Jouko vastasi että on odottanut vuoden eikä jaksaisi odottaa enempää. Pilvi antaa pilvisen sormuksen ja laittaa sen Joukon sormeen. Jouko muuttui aaveeksi ja he lensivät tutkimaan avaruutta.