Postimerkki

  Postimerkki

Kotona tutkin nuolimyrkkysammakkoani. Noituisin tällä taialla sieluja vapaaksi. Niin ainakin ajattelin. Jos vain sivelisin myrkkyä jonnekkin jossa vain hipaisu riittää. Ehkä romanttinen kuutamo vaihtuisi kaiteeseen nojatessa ikuiseksi uneksi näköalapaikalla. Tai kuten harrastin. Myin pimeässä verkossa väärennettyjä harvinaisia postimerkkejä jotka oli myrkytetty tällä myrkyllä. Kun postimerkin saisi käsiinsä olisi jo menehtynyt. Postitin kaikkialle maailmaan eikä ainakaan vielä ollut uutisissa mainittu mitään harrastuksestani. Ilmeisesti uhreille diagnosoitiin sairaskohtaus.

Tutkin väärentämääni postimerkkiä ja totesin sen olevan tarpeeksi tarkka ja kostutin sitä sammakon selkään johon erittyi erittäin myrkyllistä limaa. Tämän jälkeen pakkaisin merkin huolellisesti ja postittaisin eteenpäin. Joskus bongasin uhrin kuoltua postimerkkikokoelman myynnissä ja jos hinta oli kohdillaan saatoin ostaa huutokaupasta itselleni. Olihan minulla merkittävä kokoelma, mutta kaikkeen ei ollut varaa. Ehkä myrkyttäisin seuraavan joka osti kokoelman edeltäni. 

Sitten se päivä tapahtui. Postitin merkin ulkomaille ja tullin työntekijä menehtyi merkkiä tarkastaessa. Luulivat aluksi LSD lapuksi, mutta jotenki käsiteltäessä tuli kosketuksiin ihon kanssa. Ihmettelinki kun en löytänyt kuolinilmoituksista tai huutokaupoista postimerkkikokoelmaa myynnistä. Tiesivät mistä maasta lähetys tuli ja yhdistelivät pisteet. 

Katsoin uutisia. Interpol etsii postimerkkimurhaajaa kotimaasta. Tunsin kuumotusta. Nyt jäin kiinni. Eivät tosin saaneet DNA:ta mutta on vain ajankysymys milloin huomaisivat minun ostaneen kokoelmat.

Päätin ansoittaa kokoelmani myrkyllä jos jäisin kiinni. En kuitenkaan voinut enään katsoa kokoelmaani. Jokainen merkki olisi käytävä läpi poliisien toimesta. Kuin etsisi nanohiukkasia verhokuiduista, mikäli tutkisivat kaikki ansoitukset. Olisiko helpompi hävittää kaikki. Mikä on hyötyarvo pohdin. Tai pohdin mitä poliisit pohtii. Kuulen ulkoa jotain kolinaa ja katson ikkunasta pihalle. Karhuryhmä. Voi perkele. Päästän sammakon vapaaksi asuntoon.

Sitten ovi tuntuu räjähtävän sisään ja joukko poliiseja rynnii asuntoon. Pidättävät minut ja raahaavat kuulusteluihin. Vakuuteltuani poliiseja usean tunnin ajan että tarkoitus on vain postittaa sieluja taivaaseen, he vievät minut putkaan. Myöhemmin löydän itseni vankilasta oikeusjuttujen jälkeen.

Vankilassa minulle selviää miten todella pääsee taivaaseen. Kokeiltuani amfetamiinia ensimmäisen kerran putkassa päätin että vapautuessa alkaisin diilaamaan huumeita. Valitettavasti oikeus takavarikoi pysyvästi postimerkkikokoelmani. Mutta niinhän siinä kävi, että rahat sitten loppui ja psykottinen vieterinä kopissa loikkiminen oli tulossa tiensä päähän. Vedin överit putkan sängylle, kun kuulin että en vapautuisi ikinä vaan minut siirrettäisiin vankimielisairaalaan.