Kuolema

  Kuolema

Kuolema istui usvan keskellä tehden merkintöjään paksuun kirjaansa johon listasi sielut jotka ovat joutuneet kadotukseen. Jälleen usvasta vaeltaa pelokas sielu kuuntelemaan saarnansa ennen kadotusta. Kuolema ottaa taskukellon pöydältä ja naksauttaa. Kuolinaika, nimi ja sielun numero. Kellossa näkyy ajan lisäksi lukema sieluista ja aika viimeiseen sieluun. Tavallaan tämän keissin deadline. Kuolema antaa pöydälle paperin johon sielu kirjoittaa sielunsa. Kuolema kertoo yksilöidyn tuomion heijastuen maanpäällisistä tapahtumista. Enään valuutta tai valta ei suojaisi sieluja jotka sitä törkeästi käyttäisi väärin. Tämän jälkeen sielut katosivat kuin palavana kaasuna.

Sielujen meren keskellä oli pyörre ikuiseen pimeyteen. Täällä sielut yrittivät vielä viimeisillä voimillaan taistella synteihin hukkumiselta. Mutta pyörre pyörii ja piiri pienenee. Plumps. Tyhjyys. Tietoisuus avaruudesta jossa ei ole mitään ja odottaisi sitä uutta alkuräjähdystä. Jotta näkisi vielä valon. Tuon elementin joka paljastaa värit ja antaa harmauteen tunteet.

Kuolema odotti. Ei ollut kiire. Välillä tarkistettiin aika. Se ei saanut kadota tai hukkua. Tuo avaruuden elementti jota ei voi päästä karkuun, mutta siinä voi elää. Harmi kun jotku myy sielunsa järjettömillä perusteilla. Kun raha ei ole este. Valitettavasti. Kuoleman pöydälle ilmestyi kirje Jumalalta. Pyysi Kuolemaa jaksamaan jatkaa työtään ja kiitteli luisevasta suhtautumisesta tilanteen vakavuuteen. Kun aika olisi niin saisi kuolemakin lihansa takaisin. Mutta siihen oli vielä aikaa, kuolema kuolee viimeiseen joka kadotetaan. Katsoi kelloaan ja sytytti hasis sikarinsa. Aitoa Afgaa, eräs Afganistanilainen viljelijä jätti taivaanporteilla mukana tullessaa hasaa. Antoi hyväntekeväisyyteen ja kuolema sai osansa. Savun sekoittuessa ympäröivään usvaan tuli oikeanlainen tunnelma. 

Seuraavaa sielua odotellessa oli hyvä soittaa luusta tehtyä huilua, joka ohjaisi seuraavan sielun perille tähän kummalliseen byrokratiaan. 

Seuraavan sielun saapuessa Kuolema kysyy papereitaan selaten. Jälleen tapaus, ”koska Jumalaa ei ole olemassa niin saa tehdä näin?”. Kyllähän se prosessi kulki. Kyllä ne manalan pakkaset jäykistää paatuneimmankin korston. 

Kuolemalla oli rituaaleja. Joskus pelattiin pata-ässä joka kuvasti kuuluisaa keltaista eli nukekoodeja. Tämä pelattiin esimerkiksi Nixonille aikanaan. Kuolemaa voi veikata, mutta punaiseen kannattaa panostaa. Varsinkin jos korttipeli on luokkaa 666. 

Jos ei osaa pelata niin saattaa kadota pelistä kuin Kennedyn methamfetamiinihuuruiset aivot.