Pullo ja tölkki

 Pullo ja tölkki

Pena oli kulkuri ja omisti vain velkakirjan. Päivät pitkät hän keräili pulloja ja tölkkejä. Mielessä oli visio, mutta siihen tarvitsi muutaman kympin enemmän rahaa kuin oli koskaan rahaa. Kännykkä, tuo kommunikaation ihmelaite jolla voi nykyään tehdä melkein mitä vain. 

Pena oli raitis ja tunnollinen, vaikka joskus roskiksesta löytyneestä viinapullosta löytyikin pohjat niin hän kaatoi juomat pois. Hän etsi kännyköitä. Mistään ei löytyisi ja liittymäänkin pitäisi olla rahaa. Vuodet vieri ja muuttui vuosikymmeniksi. Pullot, tölkit ja vuodenajat olivat kuin keräilykulttuurissa aikanaan. Milloin oli varaa jauhelihaan tai hernekeittoon. Sen tiesi lähinnä tähtien asennoista lukemalla. 

Sitten eräänä päivänä hän keksi että alkaa dyykkaamaan roskiksista metalleja joita alkaisi myymään romumetallina kilohintaan. 20 grammaa alumiinia 15 senttiä on iso summa. Kyllähän sitä yksi vaatehuoneellinen kertyi kun säästi ja keräili. Talonmiehen puhelinta oli hyvä lainata kun kohtasi niin sai soitettua romumiehelle joka ostikin alumiinit käypään hintaan.

Penan saatua vuosikymmenien säästämisen jälkeen sen kännykän ostettua. Hän laittoi lähikaupan ilmoitustaululle ilmoituksen ”Jos et tarvitse ja haluat lahjoittaa pullosi tai tölkkisi kulkurille niin voit soittaa tähän numeroon. XXX-XXXXXXX”. Sitten keräilemään roskiksista rahaa sillä aikaa kun puhelin päivystää. Kyllä niitä ilmoituksia lähistöltä sitten tulikin ja siitä muodostui päätoimi. Kun sana vähän kulki niin koko ajan sai pullokasseja kannella. 

Penan saatua tarpeeksi säästöön oli aika sijoittaa pakettiautoon. Sellaisen saikin muutamalla satasella romuttamon myynti-ilmoituksesta. Riisuttu käyntikuntoinen paku. Sille löytyikin käyttöä kun sai käydä laittamassa pullon keruu ilmoituksen koko tienoolle.

Nykyään Penalla on oma kierrätyskeskus ja palvelu joka vuokraa pakuja muille keräilijöille. Penan pullo ja tölkki tarrat oli liimattu jokaiseen pakuun.