Viesti

 Viesti

1300-luku Aida niminen nainen oli pellolla Pariisin lähellä syksyllä. Noitavainoista kiersi huhuja. Sitten silmiin osuu sieniä ja on kamala nälkä. Sienet syötyään jatkuu työt pellolla kunnes maa alkaa keinua ja loputtomia uusia versoja kasvaa pellolle. Mitäs ihmettä, eikai tämä ole noituutta. Olenko minä noita, oliko sienissä jotain? Olenko vaarassa! Kaikui hysteerinen huuto pellolla, jota kukaan ei kuullut. Mielessä pyörii raamatun säkeitä joita taottiin nuorena kirkon toimesta päähän. Ne vaikutti vinksahtaneilta. Ne on nämä sienet eikä noituus. Aida näkee näyn missä paavi hukkuu viiniin. Nämä sienet on vietävä itään. Pariisi on liian vaarallinen paikka noituuksille.

Sieniä tripillä kerätessään talteen matkaa varten joku kulkee hevosen kanssa pellon laidalla. Hoi siellä! Onko näkyny noitia? Kylmät väreet liikkui pitkin kehoa ja tähystelen tielle. Siellä tosiaan näkyi joku joka venyi ja paukkui taivaalla kiitävien sateenkaarien lomassa. Huudan takaisin, että ei ne ole noitia. Ne on huumeita. Tien vierellä kulkeva mies ottaa miekan esiin ja lähtee pellolle kohti naista. Mitä sanoit? Miekan taipuessa näkökentässä kuin silkkiliina Aida tarjosi miehelle sieniä. Maista, lähtee nälkä. Miehen syödessä sieniä he jäävät keskustelemaan mitä tarkoitettiin huumeilla. Aikansa selittäessään mies epäilee Aidaa noidaksi, mutta alkaa väreet. Noiduitko minut?!?! Aida nauraa, eiku ne on ne sienet. Mies joutuu paniikkiin ja lähtee ryömimään pellolla. Aida säikähtää reaktiota ja päättää mestaa miehen ja lähtien samantien itään miehen hevosella. Vainot melkein unohtu mielestä.

Niin pitkään täytyi pysyä liikkeellä kunnes kuoleman savuverho hälvenisi. Sienet oli kuivahtaneet, mutta Aida oli todennut ne toimintakuntoisiksi. Keksipä myös nokkelana miten tienata matkalla maataloissa auttaen maatöissä. Samalla jättäen viestin erikoisista ruokasienistä joita syksyisin saattoi löytää. Tiesi jo talven tulleen niin tiesi olevan vuosi etumatkaa ennenkuin jäisi kiinni sienijekusta. Suippoja madon lakkeja sanoi kuvailuna.

Mutta niin siinä kävi että aika loppui kesken eikä hevoskyydillä ehtinyt noitavainoja karkuun. Aida menehtyi pieneen mökkiin jossain päin Puolaa, missä eli pienen perheen kanssa. Peltoa hoidettiin ja  sieniäkin joskus löytyi. Mutta niistä Aida ei kertonut kuin itselleen, kun tanssi kuutamossa tripillä.