Viimeinen annos ennen tulevaisuutta

 

Viimeinen annos ennen tulevaisuutta

Jäi tuhannen LSD annoksen trippi päälle aikoinaan enkä palautunu ennalleen. Se oli vuosi 2023 meillä oli pimeetä LSD tutkimuskemikaalia. En muista mitä se oli. Pieleen mennyt erä joka piti hävittää. Meillä oli tuhannen annoksen pullo eli 100ml. Sitten jostain ilmesty poliisi ja vahinkorefleksinä join paniikissa koko pullon kerralla kun ei ollut mahdollisuutta hävittää pulloa. Me oltiin vaan vähän hipehköjä. Ei mitään rikollisia. Ei haluttu tuomiota pullosta. Lait oli tuohon aikaan tiukat ja mikrosekunnin ajan tuntui oikealta päätökseltä kärsiä raju trippi vankilan sijaan.

Pian pullon juotuani alkoi raju nousu. Kuin todellisuus katoaisi sirpaloituneena aikajatkumona kämmenten välistä. Poliisien äänet kaikuivat alitajunnassani kun synkät kummitukset tarrautuivat minuun ja synkän synkkä matka alkoi kohti pimeää luolaa johon minut heitettiin vain jotta maanjäristys voisi nakertaa tärykalvoja. Kaikki värähtelee kunnes minut suljetaan tyrmään jonka valot muistuttaa räjähdyksen paineaaltoa. Demonit kiertää ympäri tyrmää ja kaikki on puhdasta paniikkia. Tätä jatkuu usean päivän kunnes nukahdan herätäkseni hyvin kylmän ja kolkon tuntuiseen maailmaan. Äänet hengittää kylmän kuiskaavasti. Kuin kuuluisi ”shhhhh” vaimeana aaltoiluna pään sisällä joka öisin nukkuessa voimistuu siten että siihen herää.

Asemalta minut vietiin sitten laitokseen jossa minua pidettiin lääkkeissä omissa oloissani vuosikaudet. En kestänyt enään todellisuutta. Tuntui että todellisuus oli erillinen jatkumo josta olin irronnut. Olin kuin paradoksaalinen glitch matrixissa, jota ei pystynyt ymmärtämään. Aivan kuin todellisuus olisi halunnut minusta eroon ja sitä jatkui pitkään. Aivan liian pitkään. Aivan kuin persoonani olisi ollut jakautuneena ääniin ja grafiikkaan. Hallusinaatiot viestivät äänien kanssa kuinka minä olin liikaa universumin kaltaiseen tilaan. En mahtunut sinne eikä ollut tilaa hengittää. Pehmustetut seinät voivat tuntua pamahtaneilta turvatyynyiltä, jotka on lentämässä suoraan kohti.

Sitten se loppui eräänä yönä. Oli kulunut 9 vuotta pakkohoidossa. Tuntui normaalilta. Aloin aluksi itkunauramaan kun se loppui, mutta pääsin jopa keskustelemaan hoitavan lääkärin kanssa. Miten selittäisin, tulin yöllä normaaliksi potilas sanoo lääkärille lepositeissä. Pian olin jo irrallaan ja vapaana. Sitä pidettiin pienenä ihmeenä. Kuvailisin niitä äänien sulautumisena psyykkeeseen jonka hämmentävän transformaation aikana aloitti toipumisjakson ilman että on tietoa olinko enään sama kuin ennen. Eräänä yönä olin palautunu ja pääsin piakkoin vapaaksi. En osannut kuvailla sitä tarkemmin, mutta sen jälkeen meni vuosi että pääsin kotiin joka minulle oli järjestetty.

Vuoden päästä olin jo vapaa. Maailma oli muuttunut hoidon aikana todella paljon. Minun käskettiin suhtautua siviilin astumiseen kuin aikamatkaan tulevaisuuteen. Olin liian normaali mielisairaalaan ja liian hullu maailmaan.

Lähdin laitoksesta koko omaisuus tungettuna rinkkaan. Minut noudettiin robottitaksilla mikä tuntui jotenkin pelottavalta, jopa hallusinogeeniseltä. Taksissa soi rauhallinen instrumentaalinen musiikki. Koska taksi oli maksettu valmiiksi olinkin löytänyt itseni kerrostalokaksion edestä. Sitten nään ensimmäisen ihmiskontaktini sitten hoidosta pääsyn.

Silmäni pyörii päässä ”Tervetuloa oveni taakse, Olen ilmeisesti tämän paradoksiluolan asukas. Pääsin juuri mielisairaalasta.” Naapuri ei sano mitään. Ottaa taskustaan jonkun puikon mistä hengittää höyryä ja lähtee mulkoillen pois. Kysyn perään kysymyksen mikä tuo on. THC vaporisaatori hän sanoo nopeasti ja lähtee. Maailma on muuttunut 10 vuoden pakkohoito jakson aikana. Minä taidan jättää päihteet välistä. Se tuntuu järkevimmältä.

Avaan television sisustetussa asunnossa. Tänne minun kai piti tulla. TV:ssä pyörii kannabismainos. Onko kannabis laillistettu hoidon aikana? Muisti pätkii. Juuri oli 10 vuotta sitten. Pitkä psykoosijakso takana, mutta nyt vapaalla.

TV:ssä alkoi pyöriä ohjelma jonka tarkoitus oli selvästi kotouttaa minut. Huomaan olohuoneen katon kulmassa kameran pleksin takana. Ompa outoa olla vapaalla, minua tarkkaillaan, mutta olen vapaa. Mikä vuosi nyt on? Televisio ilmoittaa 2033.

Kuuletko sinä minut? Kyllä, minä kuulen sinut. Tervetuloa kotiin. Olen älyTV. Opastan sinua arjen askareissa hakemalla esimerkiksi automaattisesti ohjeita ongelmatilanteisiin arjessa. Voin jopa luoda digitaalisen kokkiohjelman aineksista mitä sinulla on jääkaapissa. Kokataan yhdessä. Valuuttajärjestelmän muutoksien jälkeen voit hakea kaupasta mitä tarvitset kunhan kierrätät etkä tuhlaa resursseja tarkoituksella. Minä kyllä neuvon.

Kaupassa käytyään on aika keittää kahvit. Jännä että kaupassa myytiin kokalehtiä jotka maksoivat suunnilleen saman verran kuin kuppi kahvia/lehti. Lisäksi lähikaupassa oli oma generaattori joka valmisti proteiinijauhoa ilmasta aurinkoenergian avulla. Ostin kokeeksi 100g proteiinijauhoa ja 250g sirkkajauhelihaa. Mitähän näistä voi valmistaa, ehkä TV kertoo. Lisäksi kokeeksi yksi kokalehti vaikka pitäisi kai olla ilman. Savukkeita kaupassa ei myyty lainkaan. Oli erillaisia poltettavia tai höyrystettäviä yrttejä. Itseviljeltyjä ja teollisesti tuotettuja.

Kahvit juotua on aika pureskella yksi lehti. Hetken jauhettuaan alkaa tulla iloinen ja aktiivinen olo. Ei merkkiäkään huonoista sivuvaikutuksista. Itsevarmuuteni kasvaa ja päätän surffailla. Vai on kannabis laillista, mitähän verkosta löytyy nykyään. Ennen oli salatut verkot jotka on näköjään kadonnut jo historiaan. Hetken surffaillessa on löytynyt hiivaa joka erittää psilosybiiniä.

Hybridi kannabiskasveja joiden lehtiin tulee kokaiinialkaloideja, juuria joihin kehittyy kationia, varsia jotka erittävät ooppiumia. Maailma on muuttunut näköjään paljon. Kieltolaki on kumoutunut. Super alkoholia josta ei tule krapulaa eikä jää riippuvaiseksi. Kaikkea löytyy. Lehtisalaattia jalostamalla päihteitä. Mitä ihmettä, salaattisota vältetty jossain vaiheessa. Onkohan tämä totta?

Joitakin kuukausia kuluu ja istun kotona ihmetellen nykyajan menoa. Päätän työllistää itseni alkamalla kasvattamaan myyntiin hybridi-kannabista. Kuin aikaisemminkin, nykyään tosin pienellä twistillä. Haen tonnin yrityslainaa ja perustan yrityksen. Tällä tavoin elämä kulkee sitten normaalisti. Tuotan ja kulutan. Muuta minä en osaakkaan. Maailma on muuttunut niin paljon. Mikäs tässä poltellessa ja myydessä tuotteita tuoreena lähikaupalle.

Sitten se koittaa. En ollut koskenut hallusinogeeneihin yli kymmeneen vuoteen. Tuijotin 2g painavaa Cubensis sientä monta viikkoa olohuoneessa. Jos se psykoosi uudistuu. Ei voi tietää. Tässä on eri vaikuttava aine. Kuumottaa, vaikkei saisi. En uskalla. Sitten laitan rauhallista musiikkia soimaan ja avaan verhot. Kesäinen aurinko valaisee olohuoneen ja käyn makuulleen sohvalle. Meditoin puolituntia kunnes mieli tuntuu olevan tasapainossa. Syön sienen pienissä erissä huuhtoen joka palasen vedellä alas. Kun sieni on syöty suljen silmät ja odotan jännittyneenä.

Vartin päästä olo tuntuu hieman sekavalta. Tuntuu että ajattelen viittä asiaa samaan aikaan. Pelkään psykoosia, mutta en joudu paniikkiin tai yritä oksentaa sientä. 10 minuuttia ensituntemuksista ajatuskerrostumat sulautuvat yhdeksi kryptiseksi kokonaisuudeksi. Pian itken lattialla kun olen niin onnellinen kun en seonnut. Olen turvallisesti tripillä. Olihan siinä riskinsä, mutta en jaksanut pelätä psykedeelien uudestaan kohtaamista kanssa koko loppuelämää.

Trippi oli monimutkainen ja haastava, mutta avasi paljon tunteellisia lukkoja jotka olivat jääneet hoidosta päälle. Kuin eri maailma. Tämä tuntui turvalliselta ja olin jo varma, että sopeudun yhteiskuntaan ja voin nauttia sen tarjoamista virikkeistä. Maailma oli jälleen läsnä elämässäni.