Vanhainkodin jatkot

 

Vanhainkodin jatkot

Istun nojatuolilla ja katson tv:stä aamu-uutisia. Ei jaksaisi enään, elämä on käynyt jo niin raskaaksi ettei itse selviytyisi koti-askareista eikä itsestään jaksaisi huolehtia. Olin jo 89 vuotias vanha mies. Selaan vielä aamuohjelmien jälkeen päivän lehteä läpi ja siellä on ilmoitus kokeellisesta vanhainkodista missä aika ei käy pitkäksi. Päätän soittaa vanhainkotiin ja pyytää esitteen kotiini postissa.

Viikon päästä postiluukusta tipahtaa kirje. Vauhtimäen vanhainkoti esite. Toimitettu Olli Kinnuselle. Selaan esitettä mielenkiinnolla. Esitteessä on kuva nauravasta mummoryhmästä, jolla on pöydällä edessään kuvatekstin mukaan amfetamiini viivat.

”Etkö jaksa enään. Ei Hätää, Vauhtimäellä on aina juhlat ja lääkkeet jotka toimivat paremmin kuin vitamiinit. Elä ja nauti viimeiset hetkesi, aikaa ei välttämättä kauan enään ole.”

Luen esitteen läpi ja tuumin. Huumehiako nuo? Amfetamiinia ja kokaiinia aamulla? Parempaa kuin kahvi? En usko ennen kuin näen. Päätän soittaa Vauhtimäelle ja pyytää tutustumiskäyntiä sinne.

Ei mene montaa päivää kun olen jo menossa taksilla vanhainkotiin tutustumiskäynnille. Köpöttelen hitaahkonlaisesti hoitajan perässä joka esittelee paikkoja. Kaikkialla on nauravia vanhuksia. Itse olen jo niin väsynyt että tuskin jaksoin hymyillä, mutta täällä piristyi jo käynnistä. Hoitaja tarjoaa kahvit, jota on tarkoitettu vain vieraille. Näen kuinka alaston mummo juoksee nauraen rollaattorin kanssa hoitajaa karkuun käytävällä. Mikäs hänellä on kysyn? Hoitaja toteaa Marjan saaneen aamulla amfetamiinia ja kokaiinia sekoituksena. Mitä ne tarkalleenottaen ovat saan kysyttyä. Ne on eräänlaisia lääkkeitä joita annetaan joissakin paikoissa henkilöille jotka eivät enään muuten jaksaisi liikkua. Tiedäthän televisiosta energiaa uhkuvat mainokset. Täällä ne mainokset ovat todellisuutta. Siemailen kahvia ja totean kuulleeni tarpeeksi. Olin innoissani vanhainkodista. Koska voin muuttaa tänne? En jaksa enään hoitaa askareita kotona. Viikon päästä pääsee sisään jos haluatte tai kunnes olette valmiina. Selvä, minulla ei omaisia olekkaan. Myyn kaiken ja tulen tänne. Nimet papereihin ja taksilla takaisin kotiin.

Se mummo oli todella onnellisen näköinen tuumin kotona. Jaksoi jopa liikkua hoitajia karkuun. Pikavauhdilla omaisuus myyntiin ja viimeisiä aikoja elämään vanhainkotiin.

Reilu viikon päästä olenkin jo keskipäivällä Vauhtimäen ovien edessä. Elämäni viimeiset portit. Nytkö ne juhlat alkavat, joita olen koko ikäni odottanut. Astun hitaasti vanhainkodin ovista sisään ja ovet lukitaan takanani. Täältä ei niin vain pääsekkään sitten ulos. Tyhjennän laukkuni ja alan kierrellä osastolla. Kaikkialla tuntuu olevan juhlat. Musiikki soi melkein kaikkialla ja kahvihuoneessa joku humppaa pöydällä. Itse saan ensimmäisenä päivänä ruoan ja kahvit, aamulla sitten vähän vahvempaa. Illalla kun alan käymään nukkumaan hoitaja tuo minulle lusikan kärjessä vähän ooppiumia. Tämän avulla nukkuu paremmin hän sanoo. Ja niin totisesti nukkuikin. Kuin olisi pilven päällä leijaillu ensimmäisen yön.

Aamulla kello 08:00 olikin aamupala. Puuroa ja pieni testiannos amfetamiinia. Vieressäni Esko kysyy: Onko ensimmäinen? Kyllä saan sanottua. Siitä se elämä sitten vasta alkaakin. Onneksi olkoon ja tervetuloa Vauhtimäen iloiseen seuraan. Hoitaja opastaa puuron jälkeen miten amfe otetaan. Pieni viiva jauhetta pöydällä ja hoitaja antaa pillin. Laita se nenään ja sulje toinen sierain. Sitten laitat pillin viivan toiseen päähän ja imet jauheet nenään. Yritä olla aivastamatta. Hieman haparoiden onnistun saamaan koko testiannoksen nenään ja pian alkaakin tapahtua. Energia virtaa pitkin kehoani ja tekee mieli tanssia. Nivelet toimii ja lihaksista löytyy enemmän voimaa. Ihan kuin olisi nuori taas. Siinä se päivä sitten menikin. Otin jopa pihalla juoksuaskeleita ilman että tasapaino häiriintyi.

Siinähän se arki sitten kulkikin ja tuli tavaksi. Kaikkea jaksoi tehdä itse ja kaikesta suoriutui itse. Välillä jollaki tuli ylilyöntejä, mutta turvallista hauskaa tämä tuntui olevan. Kuntokin nousi elämän viimemetreillä. Ikinuorena hautaan oli Vauhtimäen motto. Aamulääkkeen jakajaa kutsuimme Jauho-Jeesukseksi.

Kuukaudet kuluivat ja olin jo sen verran tottunut menoon että sain eräänä aamuna annoksen kokaiinia. Vajaa tunti puhdasta euforiaa, menoa ja meininkiä. Se oli sunnuntai ja mentiin aamukirkkoon. Vähän tuli laskut ja meno oli ollut sellasta. Olin ilman paitaa, stetsoni ja aurinkolasit päässä kirkossa. Ei siihen jaksanut oikein keskittyä. Kaikki meni sinne, koska siellä jaettiin jokaiselle pullo viiniä ehtoollisen aikana. Alkoholi oli verrattain harvinaista, mutta pastori oli yleensä rento. Muutama kymppi kuukausilaskuun lisää ja sai pullon jos jaksaisi kuunnella tovin Jeesuksen seikkailuista. Täristen sain juotua viinin ja se vähän auttoikin. Kokaiini on siitä jännä että sitä tarvitsee niin nopeasti lisää. Onneksi pääpäihde olikin amfetamiini. Kokaiini oli juhlapäiville tai muuten erikoisille päiville.

Eräänä aamuna Marja alkoi aamupalalla huutaa hullunlailla. Luuli kuolevansa kun näki hallusinaation missä Jauho-Jeesus oli oikeasti Jeesus. Marja joutui vähäksi aikaa tauolle päihteistä. Itsellä meni lujaa. Mutta täytyy Marjaakin ymmärtää. 5 vuotta jo ottanu aamiaiseksi puuron amfetamiinilla.

Eräänä aamuna entinen insinööri Jake heräsi ennen kuutta ja onnistui kähveltämään aamu vaa´an jolla punnittiin päihteet. Sääti vaakaa näyttämään kevyempää tulosta. Halusi itselleen aavistuksen suosituksia kovemman annoksen. Oli myös ainut joka sai yliannostuksen. Pää tipahti puurolautaselle ja upposi sinne. Hoitajat säikähtivät ja yrittivät elvyttää Jakea. Oli kuollu hymy huulilla vaikkei sitä elvytyksen jälkeen enään silleen enään huomannu. Täällä kaikki kuolee onnellisena.

Pidettiin muistotilaisuus vanhainkodin tiloissa ja meille jaettiin sieniä, jotta saataisiin harras tunnelma ryhmään. No Esko sitten piirsi tussilla viikset Jaken muistokuvaan. Esko alkoi nauramaan niin paljon että sydän pysähtyi ja menehtyi kesken muistotilaisuuden. Poliisitkin kävivät katsomassa mitä täällä tapahtuu, mutta tilanne läpikäytyään todettiin ettei mitään rikosta ole tapahtunut. Kuolinsyy oli luonnollinen. Toteavat nykyajan vanhusten olevan sekaisin.

Melkein vuoden olen jo ollut Vauhtimäellä ja oli aika 90v synttäreille. Kerättiin kaikki kolehti ja Eskon jäämistöstä jääneestä pornolehdestä löydettiin seuraa +60 osiosta strippari. Tilasimme siis Vauhtimäelle stripparin ja hän kömpikin erään ikkunan kautta sisään. Olimme keränneet ooppiumannoksia kolme ja ujuttaneet yöhoitajan kahviin. Saatiin juhlia muutama tunti ilman huolta kun hoitaja oli nukkumassa omissa maailmoissaan. Olimme pyytäneet stripparia tuomaan vähän väkeviä juomia, kun niin harvassa oli holikerrat. Tuulikin maha ei kestänyt raakaa vodkaa ja oksensi tekohampaat yöllä pönttöön ja sekaisuuksissaan vetäsi vahingossa vessan. Kolinan kera meni hampaat viemäriin. Minulle strippari antoi synttärisankarina napin ekstaasia ja otti eteen ekaa kertaa vuosiin. Niinhän siinä sitten kävi että aamuhoitaja kun tuli herättelemään oli strippari huoneessani ja olin samoilla silmillä hereillä. Jäin sinä aamuna ilman aamulääkkeitä, mutta oli olo kyllä muuten tosi onnellinen.

Koska minulla ei ollut kuin tilini ja muisti alkoi reistaamaan niin testamenttasin omaisuuteni Vauhtimäelle. Ei ole niin väliä muistaako mitään jos on meno päällä ja on hauskaa. Olin jo unohtanut entisen elämän laitoksen ulkopuolella. Eräänä iltana sitten sain illalla viimeiset ooppiumini.