Valkoista, Varjoa ja Harmaata

 

Valkoista, Varjoa ja Harmaata.

 

 

Oli aika kokoontua pohjoisen noitapiirin kokoontumiseen. Noitia ympäri lähitienoota ja vähän kauempaakin saapui ikimetsän siimekseen loihditulle rituaalipaikalle. Kehäksi aukeaa ja keskellä turvallisen välimatkan päässä reinoilta kokolle alue. Etäällä kokosta on kehäksi kaadettuja tukkipuita joiden päällä on hyvä istua ja katsoa loimujen tanssia. Tällä kertaa on tarkoitus luoda harmaa liekki yhteisen magian voimin ja jokainen paikalla oleva saisi liekkiä kotiinviemisiksi omiin maagisiin rituaaleihinsa. Minua Uni-Kukkaa on kiinnostanut jo pitkään kokoontua harmaan liekin äärelle jotta voisin erotella valkoisen ja mustan liekin keskenään.

Olin ottanut mukaan pienen lasisen säiliön jonne liekkiä saisi talteen. Tiesin tarinoista että tulen saisi saisi talteen hallitusti. Piti vaan pyytää vuorollaan, mutta ensin loimu pitäisi saada houkuteltua paikalle. Siihen tarvittiin meitä kaikkia. Velhot ja noidat kokoontuivat ringiksi kokkopuiden ympärille ja alkoi rituaali. Jokainen nosti molemmat kädet ylöspäin kokkoa kohti ja alkoi hymistä. Hmmmmm, Hmmmmmm, HMMMMMMM aina vain voimistuen käsien tehden aaltomaisia liikkeitä kukin omaan tahtiin. Mitä enemmän keskittyi hyminän aikana ja kaikki keskittyen minkä pystyi alkoi hetken päästä nousta puiden lomasta savua. Pian kuului puhahtava ääni ja puut olivat syttyneet liekkeihin. Tässä vaiheessa kädet laskettiin sivuille. Johtava suur-velho alkoi lausua loitsua harmaan liekin kutsumista varten. Hän lausui ja me muut toistimme velhon sanat.

”Me velhot ja noidat” ”Kutsumme valkoisen ja mustan” ”Loimu, oi liekki, tuli rengiksi magian ehtisit ja meille kaikille antaisit” ”Valot ja varjot, tule harmauden kajo”

Kokon liekit näyttävät sammuvan, mutta vain puhahtaakseen harmaana takaisin. Spiraalimainen liekki nousee kunnioittavan näköisesti ylöspäin kunnes kesyyntyy tai kuten jotku sanovat tottuu olomuotoonsa. Harmaa liekki ei hohkaa lämpöä eikä aiheuta savua. Magiallinen reaktio joka kestää joitakin minuutteja. Kaikki kaivavat taskuistaan ja laukuistaan erillaisia noiduttuja lasipurnukoita jonne liekkiä saa talteen. Tämän jälkeen se ei sammu ja pysyy tallessa. Ehdin vuorollani kysyä kokolta tulisiko rengiksi minulle. ”Tule minulle oi liekki, valkoisen ja mustan sinusta erottelen ja kesyttelen.” Samassa purkissa syttyy liekki. ”Kiitos oi kokko” saan sanottua.

Kaikkien ollessa piakkoin tehneet rituaalin kokko alkaa palamaan normaalilla liekillä. Harmaa liekki katosi. Kaikki ketkä saa liekin omakseen jäävät juhliin. Ne keillä ei ollut tarpeeksi kokemusta tähän rituaaliin jäivät ilman liekkiä ja lähtevät pois rituaalipaikalta. Osalla liekki oli jo aiemmilta kerroilta ties mistä päin maailmaa. Suurin osa jää kokon loppuun asti juhlimaan. Täällä vaihdellaan taikoja ja kertoillaan tarinoita. Parhaiten mieleen jäi uusi loitsu, ikkunan välikköön noiduttava näkymätön verkko joka estää hyönteisten lentämisen sisälle. Joku oli käyttänyt tuota taikaa omiin korviinsa, kuulemma parempi kuin korvatulpat. Kokko paloi hiljalleen hiillokseksi. Ostin muistoksi vähän tuhkaa, ei voi tietää jos sitä tarvitsee johonkin.

Oli syöty jänispaistia ja juotu alkoholitonta olutta joten oli aika siirtyä mökille kauas omaan metsään. Laitoin liekin laukkuuni viereiselle penkille ja lähdin ajamaan ruostumattomalla Ladalla kohti kotia. Matka oli pitkä, mutta aika tuntui etenevän nopeasti, kuuntelin synkkää fantasiamusiikkia perille asti.

Mökillä keitän pannullisen kahvia ja alan valmistautua liekkien erottamiseen. Olen aivan pirteä ja kaikki keskittymiseni on kohdistettu liekkiin. Nostan lasipurkin takan eteen ja avaan sen kannen. Alan lausumaan loitsua: ”Oi liekki harmaa, kohta on valkoista ja mustaa, valkeas heitä ja varjos vapauta. Harmaa liekki kurkottaa purkista ulos, aivan kuin se katselisi. Pian takassa syttyy valkea kirkas loimu. Takan edessä alkaa tanssia ikäänkuin sen varjo. Kynttilöihin syttyy valkea liekki. Takassa oleva liekki tervehtii minua. ”Iltaa taloon” Kuuluu matalakaikuinen ääni. Kynttilöistä kuuluu vaimeaa kuiskausta, mutta siitä ei meinaa saada selvää. Kynttilät jäävät kuiskuttelemaan keskenään. Tupa vaikuttaa valaistulta näinkin. Valkeasta liekistä ei nouse savua eikä se polta puita. Se palaa puiden yllä eikä voi sammua. Kaikki mihin sen valo koskettaa on sopivan lämmintä. Varjo tanssii ääneti lattialla ja siirtyy osin myös seinille. Pian se siirtyy minun mustaan kissaan, mutta kissani ei huomaa mitään. Sen varjo näyttää aavemaiselta. Aivan kuin kissan varjolla olisi oma tahto. Kissa nukkuu rauhallisesti eikä tiedä mitä ympärillä tapahtuu.

Iltaa Valkea saan sanottua takalle, miten kesytän varjon? Mitä tarkoitat varjon kesyttämisellä Valkea kysyy takaisin. Olen kuullut, että varjon kesytettyä se kulkee matkassa kuin normaali varjo, se on vain magialla maustettu. Pitää seuraa silloin kuin muut eivät näe ja toimii muutenkin seuralaisena ja auttaa taikuudessa. Liekö sillä muitakin ominaisuuksia, mutta näihin tarkoituksiin. Yksikseni minä täällä pirtissä noituuksia ajattelen. Valkea puhaltaa nukkuvan kissan varjoa kohti savurenkaan. Kissa avaa silmät ja venyttelee häiriintymättä sen enempää. Varjo lähtee tutkimaan asuntoa haihtuen rakoihin ja kaappeihin. Mitä se etsii? Valkea vastaa että kissanminttua. Se haluaa tuntea kissan.

Kyllä minulla nyt kissanminttua, täällä keittiön maustekaapissa. Varjo tulee taas esiin ja menee kissaan kun annan kissanminttua matolle. Pian kissa kiehnää lattialla ja varjo näyttää mitä kissa tuumii. Varjo muodostaa seinille kysymysmerkkejä ja huutomerkkejä kissan kehrätessä ja kiehnätessä lattialla. Varjo pitää kissastasi Valkea kertoo… Mutta pitääkö se sinusta?

Varjon kesyttäminen alkaa taikasauvojen valmistuksella. Ensin tarvitaan kolme pajun oksaa. Teemme kolme taikasauvaa. Pihalta löytyy sopiva puu josta saa oksia. Ensin valkea taikasauva, sitten harmaa ja lopuksi varjo.

Oksien ollessa valmiina Valkea neuvoo ottamaan oksat ja tuomaan ne takan eteen. Valkea loi valon josta ei tule oksiin varjoa. Nostan oksat pystyyn takan eteen nojaamaan toisiinsa. Näyttää erikoiselta kun viritelmästä ei tule minkäänlaista varjoa. Sitten harmaa liekki lasipurkissa kyhäelmän alle. Valkea neuvoo menemään hieman etäämmäs niin kohta tapahtuu. Pian harmaa liekki nousee purkista ja kurkottaa oksien kärkeä sinne yltämättä. Valkea alkaa hymistä takassaan ja Varjo alkaa kierrellä oksien ympärillä kuin tanssien. Valkea puhaltaa kevyesti oksia kohti näitä kaatamatta. Harmaa alkaa muuttamaan muotoaan ja pian he kaikki ovat yhtä keppien lomassa. Tuvan pinnat tuntuvat peittyvän staattiseen sähköön. Ainakin hiukset tuntuvat nousevan pystyyn. Kissa on nukahtanut uudelleen eikä ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Varjo oli kuiskannut kissalle nukahtamisloitsun. Mikä oli varmaan aika paikallaan koska sähköä on ilmassa. Kissa on pörröllään.

Hetken kuluttua sähköisyys katoaa ja jokainen taikasauva on saanut itselleen omanvärisensä varjon josta ne tunnistaa. Valkea kertoo että on Varjon aika tuntea sinut. Mutta miten, saan kysyttyä. Pihalla on noiduttu kannabispuska. Ota valkoinen taikasauva ja käy loihtimassa pensaalle ympärivuotinen valo. Sitten otat kukkaa joka kasvaa aamuun mennessä takaisin. Minä kuivaan sen takan ääressä hetkessä poltettavaan muotoon.

Otan taikasauvat ja siirrän ne nojaamaan seinälle. Taikasauvoista valitsen valkoisen ja menen pihalle. Alkaa hämärtää jo tuumin. Varovaisen epäröiden nostan taikasauvaa ja pyöräytän puskan oksille. Ennenkuin ehdin sanoa mitään puska näyttää saavan kauttaaltaan oman ilmastonsa alueelleen. Leikkaan varovasti palan kukkaa ja menen sisälle. Kukka sai optimaalisen ilmaston pihalla. Uskomatonta, olen sanaton. Valkea hymisee että taikuus yllättää aina.

Asetan palan kukkaa takan eteen ja se kuivuu silmissä. Ehdin kuitenkin juoda vielä kupin kahvia. Pian olen jo laittamassa kuivaa kukkaa piippuuni. Kohta kuulet Varjon ja se oppii tuntemaan sinut Valkea sanoo. Otan tottuneesti tulitikut ja sytyttelen piippua. Pian Varjo ilmestyy minun varjokseni. Pesällisen poltettuani varovainen kuiskaus kuulluu päässäni. Hei, mitä kuuluu. Olen uusi varjosi. Melkein säikähdän, mutta varovaisesti odotinkin jotain tälläistä. Et ole, en ole tai emme ole enään ikinä yksin. Riippuu miten sen kysyy tai ajattelee. Pidän sinusta. Näen kuinka varjoni alkaa tanssimaan seinällä. Näyttää valssilta.

Päässäni kuuluu, mennään ulos, siellä tulee kohta kuurosade. Sienet tulee pintaan. Tänään on juhlapäivä. Menen ulos ja siellä tihuttaa vettä hyvin vähän, mutta jokaisesta harvasta pisarasta kasvaa suippumadonlakki pihanurmikolle. Sieniä kertyy sopivasti joten tuoreena syön melkein puolet pihamaan sienistä. Varjo kuiskasi, että jäädään pihalle katsomaan taivasta. Tähdet kertoo jotain. Nautiskelin pihalla penkillä kannabiksen savusta, Varjoa ei näkynyt koska oli niin hämärää muutenkin. Hetken kuluttua tähtitaivaalla tapahtuu jotain. Mitään ei tapahdu, mutta aivan kuin erottaisin tähtien etäisyydet toisistaan tavalla jota tuntuu olevan mahdotonta kuvittaa. Pian tähdet alkavat tanssia taivaalla kuun valaistessa pihaa.

Visuaalit voimistuvat ja näyttää, että kivikauden ajoilta muinaiset shamaanit ottaisivat yhteyttä. Erillaisia näkyjä ja tähtimaalauksia näkyy taivaalla Varjon selostaessa ja kertoillessa tarinoita. Kun osoitan sormellani taivaalle sormenpäästäni alkaa maalaamaan revontulia taivaankanteen. Koko taivas loistaa ja tuntuu että olisi valoisaa. Lasken käteni alas ja siihen tarttuu pyörre joka imee avaruudesta valon joka menee kuin kuminauha takaisin avaruuteen ja revontulet muuttuivatkin glaksiksi joka pyörii hiljalleen valaisten koko taivaan. Tuntuu että nukahtaisin, ja vajoankin unen kaltaiseen tilaan missä magialle löytyy erillaisia sovelluksia valosta pimeyteen. Varjo tanssii mielessäni ja herättää minut. Mennään sisälle ennenkuin tulee kylmä. Taivas näytti unien jälkeen siltä että kohta tulee jo aamu. Varjo kävi vielä tanssimassa viimeisten tähtienvalojen kanssa taivaalla.

Menin sisälle ja Valkea näytti torkkuvan takassa rauhallisesti. Harmaa oli nostettu pöydälle ja Varjo seurasi tyytyväisen oloisena. Nukkumaan päästessäni Varjo teki sänkyni yläpuolelleni tähtitaivaan. Juteltiin hetki, kunnes nukahdin. Olin kesyttänyt oman varjoni. Seuraavia noitarituaaleja odotellessa.