Pullon metsästys

 

Pullon metsästys

Ensimmäinen pullo viinaa 17v ja rakastuminen eliksiiriin. Tätähän joisi vaikka koko ajan pohdin katuojassa ja katsoin sumenevaa katuvaloa. Tunsin tajunnan hiljalleen sammuvan usvaan samalla kun vaimea kesäsade tipahteli poskilleni. Olin ryöminyt ojassa ja polvet olivat vähän kurassa. Sinne sammuin ja heräsin kun 40 vuotta oli kulunut.

Viina oli kuljettanut minua. Olin naimisissa päivän pullon kanssa. Joskus oli oltava luova jotta sai pullon ja välipäivinä päänsärky tuntui koko kehossa. Mitäs tässä 40 vuoden aikana onkaan tapahtunut. Näin joka yö unta ensimmäisestä pullosta viinaa katuojassa ja herätessä en tiennyt aina missä olen, mutta pullo kainalossa jatkoin laahustaen alkoon. Joskus lukion nulikat pummasi hakemaan alkosta pulloja ja hakupalkalla sain itsellekki pullon. Kehtasivat kutsua minua herra spurguksi.

Sitten ne unet muuttuivat ja alkoivat vaivaamaan. Näin unta että meri jonka rannalla istuin muuttui viinaksi ja siellä kellui pullo jossa oli vettä. Aina kun uin hakemaan pullollista vettä meinasin hukkua viinaan. Sain kuin sainkin pullon vettä rantaan ja änkyräkännissä join pullon pidätellen nousevia vatsahappoja. Heräsin monesti oksentamaan aamuisin ennenkuin menin juomaan lasillista vettä kovaan krapulaan. Yleensä jätin jääkaappiin yhden napsin aamupalaksi jonka otin ennenkuin aloin valmistautua uuteen alkon reissuun.

Olin jo 57 vuotias, ei toivoakaan päästä työelämään kun osaa vaan juoda viinaa. Se oli hiostava kesä ja nukuin huonosti joka yö. Saatoin löytää ensin kaukoputken ja merirosvolakin autiosaarelta ja aloin etsimään vettä horisontista kunnes löytyy pullollinen vettä. Välillä heräillen ja nukahtaen uudestaan. Sitten löysin lapion ja kaivoin esiin tynnyrillisen vettä. Ne bileet jatkui monta yötä ja välillä heräilinkin kuselle. Vedet juotua jossain horisontissa alkoi seilaamaan viinameren merirosvot etsien saarta. He ilmeisesti etsivät aluetta minne haudata aarre. He eivät vain nähneet saarta.

Minulla oli yöhuikaksi yleensä kossupullossa vettä. Alkoi tuntumaan että maailma pyörii yhden päämäärän saavuttamiseksi. Parhaita olivat päivät kun oli valmiina pullo viinaa eikä tarvinnut lähteä hikoilemaan alkoon.

Päivät meni pullollisen viinaa ja yöt pullollisen vettä perässä juostessa. Molemmissa tapauksissa tuntui että henki lähtee jos ei löydä vettä tai viinaa. Se oli automaatio joka oli joskus naksahtanut päälle.

Kuukaudet vieri ja talvi saapui, mutta meri ei jäätynyt. Pullollinen vettä sen sijaan oli umpi jäässä ja kellui merellä. Keho alkoi kuivumaan kun yöt meni sulatellessa jäätynyttä vettä viinassa jotta voisi hörpätä sen. Herätessä kylmään hikeen mikä tuntui tarttuvan unesta kun ui pakkasviinassa.

Pahin päivittäinen pelko oli seuraavan yön pakollinen pullollinen vettä. Eräänä yönä merirosvolaiva sitten törmäsi puolen litran vesipulloon joka oli jäässä keskellä tyyntä ja synkkää viinamerta. Se oli kuin karikko johon laivan pohja repesi ja alkoi upota. Viinapiraatit yrittivät selvitä pakkasnesteessä kunnes kylmyys pakasti hahmot kuin patsaiksi jotka kelluivat viinassa. Lähdin itse uimaan pullon luokse joka kellui hylyn osien seassa. Kävin hakemassa pullon ja uin rantaan. Heräsin ja pelkäsin kuolevani. Viina vie niinkuin monet tuumin yksikseni.

Krapulat alkoivat aiheuttaa jo kramppeja ja vatsa oli jatkuvasti sekaisin. Yöt meni väsyneemmiksi ja väsyneemmiksi kun tuntui että alkaa hukkua viinaan aiemmin ja aiemmin kun yrittää noutaa vettä. Jossain vaiheessa alkoi upottaa kun sai pullon käsiin. Keväällä vesi jo alkoi olemaan kylmää ja sulana niin join veden jo merellä ennenkuin palaisin takaisin rantaan.

Sinä aamuna olin jo varmaan kuolemassa. Missään ei ollut järkeä, mutta sain kuitenkin haettua pullon viinaa joka tuntui jo jäävän viimeiseksi. Olin yhtä väsynyt elämään kuin nukkumiseen. Sitten se yö saapui. Olin jälleen autiolla saarella. Taivas oli hieman pilvinen ja tähystelin pulloa merellä kuten joka yö vuosien ajan. Yllättäen alkoi satamaan viinaa. Oli viinamyrsky, meri lämpeni, jonka aikana merirosvot alkoivat sulaa kohmeestaan ja lähtivät nousemaan pohjaa kävellen rantaan. Tämän aikana myrsky laantui kun ensimmäiset alkoivat nousta merestä. He tervehtivät minua ja asettuivat läpimärkinä viereeni istumaan.

Hieman hämmentyneenä tervehdin heitä. Huomasin heidän olevan myös muistuttavan spurguja. Meitä oli muutama kymmenen erillaisin kokemuksin ja eri puolelta maailmaa. Rannalle oli myös tullut myrskyn seurauksena tynnyrillinen puhdasta vettä jota sitten juotiin porukalla ja minulle kerrottiin tarina Krakenista.

Kraken oli merihirviö ja kammottava alkoholisti. Viinameren kauhu joka saattoi lonkeroillaan siepata niitä merimiehiä jotka joivat hänen merestään viinan pisaraakaan. Kerran kohtasimme ja heitimme sille tynnyrillisen rommia jonka se nielaisi niin että tynyrin palaset lentelivät. Mutta se lähti ja me selvisimme.

Pian pilvien takaa purjehtii uusi merirosvolaiva joka laskee ankkurin rannan läheisyydessä ja meitä tullaan hakemaan.

Päästyämme takaisin laivaan, nousee kova tuuli ja nousemme pilviin. Sitten tapahtuu jotain. Kuolin nukkuessa.