Katutaidetta

Katutaidetta

Siinä me istuttiin muijan kanssa sohvalla. Olin piirtänyt tussilla tikku-ukkoja paperille ja tuijotin niitä. Sitten tikku-ukot alkoi heiluttelemaan hiljalleen raajoja. Nyt toimii sain sanottua. 25 minuuttia mennyt kun syötiin kumpikin kaksi grammaa Psilocybe Cubensis nimisiä sieniä. Rento tunnelma, tissuteltiin energiajuomia nousuväsymyksiin lauantaisessa keskipäivässä. Katson sohvan vieressä terraarioon, jossa on minun rakas lemmikkikäärme. Viljakäärme nimeltä Mato. Mato on taas kyttäämässä passiivista kannabiksen savua, josta se saa jostain syystä kiksit. Yhtäkkiä Mato sukeltaa lasin läpi kuin vesisestä massasta ja kiertää takaisin sisään, pohjahakkeen leijaillessa terraariossa. Siistin näköistä saan sanottua Jaanalle. Sohvan divaaniosasta kuuluu vastaus: Tuijotan yhtä maailma kaunneimmista kaleidoskoopeista. Katson piirrosta ja ukot näyttää tanssivan. Teen tussilla paperille erillaisia kuvioita ja näyttää niin upealta että järki lähtee. Musta muste leviä paperin pintaan tehden kauniita aaltoilevia haaroja kuin taidetta katsoisi. Katson teosta ja toivon mielessäni että sieninäkyjä voisi tallentaa videolle kuin ne näkee.

Elämä oli lepposta. Kasvateltiin kannabista, sieniä ja joskus innostuttiin tekemään kotiviiniä. Molemmat oli töissä, minä varastolla ja Jaana oli kampaaja. Kannabiksen kasvattelusta sai mukavan lisätienestin ja viihdykkeen. Nyt oli juuri valmistunut Northern Soul niminen lajike ja testisavut on ehditty juuri polttaa. Ollaan suhteellisen ahkeria polttelemaan, mutta 50g saatiin myytyä ja tienattiin 500€ ja tämä raha meni meidän todelliseen harrastukseen. Maalaamiseen, spray maalaamiseen.

Nyt suunniteltiin seuraavaa öistä maalausprojektia. Alamme hahmottelemaan yhtä ideaa. Sienissä on hauska ideoida ja piirtää, luonnokset on niin hämäriä että niitä voisi myydä taiteena. Kirjoitan tekstin ”It´s under control” Piirrän hymyilevän Trumpin joka osoittaa häkkiä jossa on itkevä lapsi. Jaana kysyy mikä tuo on ja selitän. Meillä on erillaiset visuaalit joten joskus on vaikea hahmottaa suoraan piirroksia, ne elää omaa elämäänsä. Jaana naurahtaa ja toteaa sen olevan maalaamisen arvoinen. Sapluunat tehdään selvinpäin, siinä säästää materiaalia.

Seuraavana yhteisenä arkivapaana kierrämme yöllä yhdelle puhtaalle sillalle. Suutelemme ja alamme maalaamaan. Maalaan sapluunoilla luonnoksemme ja siirryn vahtiin. Jaana maalaa psykedeelien vaikutuksen alaisena ison mustan avaimenreijän. Maali levittyy niin kauniisti. Kuin se olisi tarkoitettu tähän. Seuraan ettei ketään näy ja manaan mielessäni tilanteen yhteiskunnan tuomitsemista. Se on tapa ottaa kantaa, enemmän vaalimainokset vituttaa teiden varsilla. Tää on taidetta. Jaana maalaa avaimenreikään tekstin LSD is the KEY – Where is the LSD?. Lopuksi vielä yhteinen tägimme ”Art is Dead”. Sitten jatketaan matkaa. Ollaan mun autolla liikenteessä ja olen selvinpäin kuskina. Vuorottelemme kumpi maalaa deeleissä ja kumpi ajaa. Se oli meidän juttu. Me ei koskaan jätetty kannuja maahan vaan siivottiin kaikki aina mukaan. Yritettiin muutenkin pitää matalaa profiilia tässä touhussa. Sakot olivat tässä harrastuksessa pahin uhka. Järjettömiä elämää pilaavia laskuja, mutta me jatkettiin. Me rakastettiin sitä.

Matkalla kotiin näemme bussipysäkillä ruman ison hakaristin tussattuna väärinpäin. Täällä on partioinut natsi naurahdan ja pysäytän auton tien sivuun. Liikennettä ei ole yhtään ja käyn tekemässä vakio suttauksen näihin hakaristeihin. Piirrän sen nopeasti paksulla tussilla tuleen ja piirrän tikku-ukon kaatamassa bensaa sen päälle. Lopuksi kirjoitan alle tekstin Sieg Fhail. Otan teoksesta kuvan ja postaan sen anonyymisti erääseen foorumiin topicin alle jonka nimi ”Bongaa ja suttaa”. Siellä ihmiset postailee erillaisia hakaristien sabotaaseja ja nauraa.

Me ei koskaan ymmärretty mitä järkeä tussata hakaristi. Se kuvasi tyrannian elävän pinnan alla eikä siihen liittynyt vapaus tai kapinointi. Anarkismi oli ihanteellista vaikkakin hajanaista. Se kuvasi meille toivoa ja toimintaa. Sitä että jonain päivänä vielä meitä olisi enemmän ja saataisiin samat oikeudet kaikille eikä harvoille ja valituille. Yhtäkkiä jostain ilmestyi politiikkaan Soini niinkuin Jaana häntä kuvaili. Ehkä logiikan jatkumosta voi glitsaantua ulos, mutta se logiikka jatkuu. Tulevaisuudessa hän on vähän kuin Väyrynen. Ainoa joka tietää ja kykenee pääministeriksi.

Kotiin päästyä poltettiin vahvat savut. Jaana oli vielä matkalla niin me sitten suunniteltiin erillaisia teoksia aamuun asti. Piirrän paperille väsyneenä Väyrysen pitämässä RK-62 rynkkyä tämän sanoen ”Olen valmis pääministeriksi.” Paavonaattor jolla on robottisilmä.

Kohteet löydämme maltilla. Suunnittelemme kartasta jostain päin maakuntaa pitkän lenkin ja käymme tutustumassa reittiin kävellen. Joskus löydämme hyvän spotin mihin maalata ja saamme samalla raitista ilmaa.

Kerran osuttiin yhteen alikulkutunneliin samaan aikaan muiden maalaajien kanssa. Se on vähän jännempää kuin geokätköllä kohtaaminen. Tähän harrastukseen mahtuu paljon kaikenlaista väkeä. Sillä kertaa meni hyvin. Lainattiin niille suutinta kun ne maalas toista puolta ja me toista puolta. Ensin piti nopeasti selvittää minkätyylisiä henkilöitä on kyseessä ettei tapahdukkaan ryöstöä tai muuta. Nämä oli hyviä tyyppejä vaikkakin niiden maalaamisen taso ei niinkään meihin verrannut. Hauskaa oli. Nämä oli ottanu MDMA:ta jota me sitten ostettiin itsellemmekkin 200mg.

Maalattiin sillä kertaa sydämmiä joiden läpi meni nauha. Nauhassa luki ”How can you feel love alone”. AiD tägin tehtyämme ja olemme lähdössä toiset maalaajat tunnistavatkin tägin. Te olette ne joista oli lehdessäkin juttu yksi sanoo iloisena. Minä olen ottanut gramman sieniä ja Jaana on selvinpäin. Sanon hymyillen, että ehkä ja häivymme. Kotona jännitti, ensimmäinen kerta kun meidät tunnistettiin. Pitää olla varovaisempi. Mitä huolettomammin tekee tälläistä niin sitä todennäköisemmin jäädään kiinni. Tuntui silti hyvältä.

Yhdellä kertaa lenkkipolun varrella on valtava kivi. Jaanan polttaessa jointtia ja pitäessämme taukoa kiven päällä idea tulee. Maalataan tämä kivi pimeässä hohtavaksi möröksi. Jaana saa vastattua: Joku saa vielä traumoja, ei voida, hyi. Maalaamme kiven viikon päästä kokonaan valkoiseksi ja maalaten siihen valtavan ”:D” symbolin. Maalatessa tuntui että koko vitun NSA on meidän perässä ja kyttää satelliiteilla hohtavaa kiveä. Oltiin kuitenkin jossain metsässä kaksin eikä ketään missään. Meni vitusti rahaa, että saatiin tarpeeksi maalia joka hohtaa pimeässä. Se näytti syysiltoina tosi siistiltä.

Lehdessä oli taas meistä juttu. AiD – Taidetta vai töhryä. Joku tai jotkut maalaa nimimerkillä isoja näyttäviä maalauksia erillaisiin kohteisiin. Naurava kivi oli uutisen pääkuvana. Meitä nauratti. Myöhemmin oli uutinen, että joku varasti sen kiven omalle pihalleen. Ainakin se oli kadonnut.

Siinä eräänä iltana mietittiin. Me ollaan valtiolle vitusti velkaa jos me tunnustetaan ja aletaan tehdä laillista taidetta. Pahin skenaario oli paljastuminen. Meillä oli nimeä, mutta ei kasvoja. Jaana sitten lähetti taidegallerioihin erillaisia näytteitä anonyymisti ja pyysi arviointia. Meillä oli parveke ja häkkivarasto täynä erillaisia töitä. Erillaisille pinnoille kuten vanerille maalattuja teoksia.

Vastauksiin meni noin viikko. Teokset olivat radikaaleja, mutta kauniilla tavalla tehtyjä. Jokainen sanoi ettei pysty ottamaan töitä ellei löydy tarinaa tai nimeä taustalta. Se oli dilemma, joka täytyi jotenkin korjata.

Menee kuukausi ja jatkamme normaalisti toimiamme. Eräänä aamuna herään kun puhelin soi. Tuntematon numero, en jaksa vastata. Puhelin soi pitkään ja vastaan viimein. Kuuluu vain Onko AiD puhelimessa. Olen hämmentynyt ja suljen luurin heti. Jaana herää ja kysyy kuka se oli.. En tiedä, mutta se tiesi meidät. Puhelin soi uudestaan ja jätän vastaamatta. Vittu voi puhelin kuumottaa. Nään mielessäni skenaarioita kuinka me lennetään kodittomiks vitunmoiseen velkataakkaan.

En saa syötyä aamupalaa. Puhelin ei soinut kuin tuon yhden kerran. Sitten tulee tekstiviesti myöhemmin prepaid numerosta. ”Tunnistin lähettämänne maalaukset ja yhdistin ne lehti artikkeleihin AiD:stä. Arvelin että radikaaleissa teoksissa on jokin lanka ja koska suljitte luurin sain vahvistuksen käsityksiini.”

Luen viestin monta kertaa läpi ja yritän analysoida sitä. Onko tämä hyvä vai huono uutinen? En vastaa viestiin mitään ja yritän rauhoittua polttamalla kannabista. Pitelen päätäni, koska joku tuntematon pitää nyt heidän elämäänsä käsissään eikä tietoa aikeista.

Seuraavana päivänä tulee uusi viesti. ”Huomenna 12:00 erääseen syrjäiseen baariin. Tulkaa kaksin”.

Ollaan erään syrjäisen räkälän pöydässä ja juon olutta, Jaana juo siideriä. Kello on jo 12:15 kunnes baarin eteen ajaa taksi josta tulee liikemiehen näköinen henkilö. Hän ei ole huomaavinaan meitä ja marssii tiskille. Tilattuaan viskin ja ykkösellä juotuaan, irvistää miedosti ja tulee meidän pöytään. Terve. Tiedän keitä olette ja haluaisin keskustella teidän töistänne. En ole poliisi.

Saan kysyttyä ketä hän edustaa. Edustan erästä rikasta yksityistä taidekeräilijää, nimeni on Joonas Nevalainen. Sain vinkin taidegalleriasta ja yhdistin katutaiteenne lähettämiinne töihin. Paljonko olette velkaa valtiolle?

Ei tiedetä Jaana saa sanottua, paljon kuitenki. Nuorina jäätiin joistakin junista kiinni. Pitkä tarina, 10 vuotta maalattu. Jatkettiin silti ja huomattiin että meistä tulee taitavampia koko ajan. Sitten siitä tuli jotain sitoutumisen kaltaista. Liikemies kuuntelee tarinaa ja ehdottaa villiä ehdotusta. Maksan kaikista töistänne valtionvelat ja saatte 10 000€ starttirahaa niin voitte aloittaa puhtaalta pöydältä harrastuksen. Kuvitelkaa tarinaa: AiD maksaa valtavat velat ja astuu taidekuuluisuuteen tai vastaavaa. Teillä on asennetta töissänne ja herättelevää sanomaa. Juon olutta ja päässäni alkaa muodostua kuvio. Onko tämä unta vai mitä tämä on. Mihin meidän tarvitsee sitten sitoutua? Liikemies löystää vähän solmiota ja saa sanottua. Teidän tarvitsee vain jatkaa taiteen tekemistä sillä tavalla kuin haluatte, mutta laillisesti. Teillä on loistavat lähtökohdat eikä tälläisiä diilejä tule vastaan kovin usein. Tämä on vähän kuin sijoitus taiteeseen. Teidän tekemät ensimmäiset teokset kuuluvat maksujen jälkeen meille ja se on vähän kuin se sijoitus, ne nostaa arvoa. Ainakin sanot sen suoraan, Jaana toteaa hymyillen. Mistä Art is Dead muuten tulee? Kerron että se oli ensimmäinen maalaukseni tällä taiteen muodolla. Siinä on kannu lasisen säiliön sisällä keskellä tunnelia. Kannussa luki Freedom ja siellä säiliössä oli psykedeelistä nestettä. Se maalaaminen vain jatkui ja jatkui. Maalasin koko tunnelin kolmena yönä enkä jääny kiinni. Kirjotin sinne ”If you clean this Art is Dead”. Ne putsas koko tunnelin ettei ihmiset innostu maalaamaan liiaksi. Sitten syntyi Art is Dead. Mikäs on teidän tilanteenne päihteiden osalta? Sillointällöin luovuutta lisäämään, ei ongelmakäyttöä. En muutenkaan ole koskaan kuullut päihdelääkäristä jolla olla olisi joskus ollut potilas joka on oikeassa. Kaikki jotka jää päihteistä millään tavalla kiinni on automaattisesti aina väärässä tilanteesta tai aineesta riippumatta. Aivan.. Tämä kuuluisa tarina mielenterveyden ammattilaisesta joka sekosi, kun tapahtui ihme. Päihdepotilas oli oikeassa.

3 vuotta myöhemmin

Minä ja Jaana hääräilemme omassa taidegalleriassa uutta näyttelyä. Oltiin menestyviä taiteilijoita ja siihen kuului rento taiteilija-elämä. Oltiin velattomia ja säästöjä kertynyt oikein mukavasti. Osallistuttiin myös kansainväliseen katutaidenäyttelyyn. Katutaide oli nyt myös Suomessa nosteessa. Saatiin isoja töitä ja meillä oli oma taidestudio missä eri taiteilijat suunnittelivat näyttäviä ulkorakennusmaalauksia, tilaustöitä. Olimme onnellisia.