FPS – Simulaatio

 

FPS – Simulaatio K18

Vuosi 2066, Amerikan sisällissodan 40 vuotispäivä. Kohta rintamalle, koulutusaika päättymässä. Palvelusaseena minulla on 50 kertaa jo aiemmin kuolleiden sotilaiden kierrätetty ase. Jokaisen kierrätyksen jälkeen aseen kylkeen tehdään pieniä merkintöjä joka kertoo mones kantaja menossa. Koulutuskaudella on kaikenlaisia testejä ja harjoutuksia. Amfetamiini kuuluu jokaiseen päivään ja joka tilanteeseen. Rintamalla sitä piikitetään jos keretään. Kaikenlaisia aineita liikkuu mitä mistäkin sattuu saamaan. Joka osavaltiossa on rintamalinjat ja kaikki on romahtanut, mutta sota jatkuu. Yhdysvalloissa on lukuisia epävirallisia tai vielä vähemmän virallisia johtajia. Väkeä ei ole montaakaan kymmentä miljoonaa koko mantereella, mutta sopua ei synny. Syntyä kuolemaan raunioiden keskelle ilman mitään toivoa.

En ollut vielä syntynyt silloin kun se alkoi. Ensimmäisten kuukausien aikana ammuttiin naapureita ja muita melkein sata miljoonaa. Uutinen josta kukaan ei puhu, mutta kaikki sotivat. American Dream was ruined. Kirjaimellisesti. Trump suojeli silloin itseään uhkaamalla siviilejä ydinaseilla ja vittuuntuneena räjäytti New Yorkin maan tasalle. Sitä vasta-aaltoa ei kukaan osannut kuvitella. Koko eliitti poltettiin kautta maan valtavilla rovioilla. Teleyhteydet olivat katki ja täysi anarkia syttyi. Hiljalleen järjestys sitten paikoin palasi, mutta aseellinen survivalismi höystettynä kovilla huumeilla otti vallan ja syntyi paljon erillaisia ryhmiä. Naapuri kaupungit saattoivat sotia toisiaan vastaan sikin sokin. Jeesukseen ei uskonut enään kukaan. Kaikki uskoi rauhalliseen syanidi kuolemaan, kun kaikki sai ikeneen oman kapselin.

Harjoituksissa pahimpia on laskut. Muuten pystyy ihan mihin vaan jos kamaa riittää. Vaikka sitten hereillä 5 vuorokautta kun piikittää puhdasta kristallia. Valitettavasti ihmisen on joskus pakko nukkua vaikka menee paljon tehokasta hukkaan. Nukkuminen oli monesti sitten se ongelma kun pitikin rauhoittua. No kaikilla kikkansa. Hallusinaatiot oli yleisiä ja niihin oli kutakuinkin totuttu. Ne ketkä sekoo ja ne ketkä ei sekoo. Sitten määrätään rintamalle eri pisteisiin. Oli normaalia istua rynkyn kanssa kaatuneen puun päällä ja poltella cräkkiä samalla kun puu juttelee. Kaikki ei kestä, osa juttelee takaisin. Ehkä kaikki on asenteesta kiinni, miten suhtautuu elämään. Mitä rennommin selviää sitä todennäköisemmin pärjää.

Meidät oli opetettu että kuoleman jälkeen saa kultaisen rynkyn joka toimii ja saa ampua demoneita pilvien päällä. Kaikki sotilaat uskoi siihen,se antoi käsittämätöntä voimaa. Muutenkin kaikilla oli aina toiveaseena vanha kunnon AK-47. Se ei koskaan mennyt jumiin. Kaikki ”modernit” rynkyt oli sulatettu kun ne ei enään toiminu tai muuten voitu korjata.

Oli aamuyö. Mentiin viimisillä polttoaineilla iänikuisen vanhoilla kuorma-autoilla rintamalle päin. Suurhyökkäys käynnissä jossakin tuntemattomassa metsässä. Kaikki ottavat annetun oudonnäköisen pillerin. Se auttaa jännitykseen sanoivat. Olin jo turta enkä jaksanu välittää. Heitin pillerin suuhun ja vaihdoin toisen sotilaan kanssa nökäreen metaa hänen pilleriin. Tupla tai kuitti. Katsotaan mitä tapahtuu. Kuuluu hirveä pauke, rätinä, huuto. Me heitetään pimeyteen lasersuojat silmiin. Kuorma-auto pysähtyy, taidetaan olla perillä. Hyppään kuormurista pimeään metsään, mutta linssien avulla näen selvästi. Täällä tosiaan on lasereita. Harvassa oli ne paikat missä ilman linssejä voi kulkea. Noi perkeleet suunniteltiin täällä Amerikassa kestämään satoja vuosia eikä niitä voi siivota järkevästi, ainakaan vielä.

Sitten ne pillerit alkavat toimia. Jossain kaukana suoraan edessä räjähtää valtavasti. Varmaan ammuslasti. Näyttää kuin koko yötaivas olisi valaistunut hetkeksi. Joku ohjus näyttää lentävältä lohikäärme ilotulitteelta. Tähdet alkavat räjähdellä ja satavat valoa maahan. Jänniä pillereitä. Ei vituta yhtään. Itseasiassa aika jännän olosia. Sitten se tunne iskee. Valtava lataus itsevarmuutta ja keskittymiskykyä. Raivokas taistelija oli herännyt ja valmis kuolemaan tuntemattoman päämärän puolesta. Upseeristo oli lähinnä kouluttajia jotka lähetti meidät kuolemaan sotamiehinä kersantteineen. Muut oli kuollu, meitä vaan siirreltiin.

Syöksyn mättäissä jotka huutavat valtavalla äänellä. Jään hetkeksi tähyilemään. Sitten kun näkyy valojuovia, ollaan perillä. Pikselöitynyt hiiri kävelee paniikissa jalkani yli ja laulaa samalla ”Ain laulain työtäin teen...” Sitten se katoaa usvana taivaalle. Olikohan sitä edes olemassa. Kuu valaisee pilvien lomasta ja hymyilee tyytyväisen näköisenä. Hymyilen takaisin ja nostan käden vilkuttaakseni sille. Sattumalta jostain lentää samalla luoti ja vie minulta sormen. Perkele, pitää keskittyä. Jatkan etenemistä ja törmään sokeutuneeseen sotilaaseen jolle ei ollut riittänyt lasersuojaimia tai vastaavaa. Katson kuinka se huutaa ja repii päänsä irti ja huutaa pää taivaalla tapa minut. Melkein tunsin jotain kun ammuin ensimmäisen ihmisen. Ammuin tätä päähän. Samalla näin kuinka sen usvainen henki nousi yläilmoihin ruumiin rojahtaessa maahan. Pää oli taas kiinni ruumiissa, mutta se oli vain halki. Joku puu oli vittuuntunut kun se joutu pyyhkimään oksillaan aivojen palasia rungostaan. Katsoisit eteesi, se sanoi kuivasti. Nyt minulla on taas uusi luoti rungossa. Tutkin ampumani sotilaan, hänellä ei ollut edes ammuksia.

Ryhmän ensimmäiset kilometrit olivat kyllä erikoiset, mutta sitten päästiin kaupungin raunioiden tuntumaan missä oli vitusti vihollisia. Tuonne täytyisi mennä. Sitkeitä perkele ja ammuksia on piisannut vaikka on koko kaupunki eristyksissä. Ruokatilanteesta ei tietoa. Katson kiikareilla kaupunkiin ja näen valojuovien tanssivan kaupungista kuin pyrstötähdet. Aseiden suuliekit muistuttavat saippuakuplia jollaisia näki vanhoissa kirjoissa.

Taistelutoveri tulee viereeni ja kysyy miksi me sodittiinkaan. Se oli retorinen kysymys. Kukaan ei tiennyt vastausta, sota ei vain koskaan loppunut. Otan tarkkuuskiväärin ja alan napsimaan yksitellen mutta tehokkaasti vihollisia. Näiden päät räjähtää niin kauniisti kun osuu. Kuin elämänlanka löytäisi todelliset juuret maasta johon veri valuu. Kukaan ei tiedä ulkomaailmasta mantereen ulkopuolelta mitään. Huhuja liikkuu, mutta siitäkään ei puhuta. Vain sotaa, loputonta sotaa huumeissa, kun ennen oli loputonta sotaa huumeita vastaan. Kai se sota vaan on osa luontoa mietin kyynisesti.

Olen ollut jo viikon hengissä eikä rintamalinja ole liikkunut mihinkään. Tulee uusi tilalle kun yksi kuollu. Ammuksista, ruoasta ja huumeista on pulaa. Ihmiset flippailee ja osa sekoaa tappaen itsensä. Onneksi minulla on vielä vähän metaa jäljellä.

Seuraavana päivänä alkaa ryminä. Ohjukset moukaroivat kaupungin raunioita ja alkaa hyökkäys. Me pääsemme kaupungin sisään ja alkaa show. Joku kuollut ylätorso nostaa kypäräänsä minulle kysyen minkälainen sää ulkona on. On aavemaisen hiljaista. Jossain ne väijyy täällä kerrostalojen syvyyksissä. Jossain nälkiintynyt koira syö hätäisesti erään kuolleen miehen maksaa. Ammun koiran onnessani, että tänään herkutellaan lihaa. Loputon sirkkamuhennos on kyllä kun siihen vaan tottuu ettei muuta ole. Lihaa, harvinaista lihaa.

Seinillä vaeltaa usvaisia pääkalloja ja yksi rakennus sortuu ja nousee taas pystyyn kun kävelen sitä päin säpsähtäen taas todellisuuteen. Miten voi olla näin hiljaista.. Vähän aikaa käveltyämme kaupunkiin sisälle jostain lentää sarja ja kaataa yhden meistä. Sen sielu nousi taas taivaalle ruumiin rojahtaessa maahan. Aavemmaista ja todentuntusta. Sitten tie allamme romahtaa ja tipumme maanalaiseen holviin missä on varmaan 10 vihollista. Meitä on kolme. Kaksi kuolee ja jään ainoana henkiin saadessamme vähemmän yllättyneinä viholliset kuolleiksi. Koko vitun holvi kaikuu laukauksista.

Pian holviin tulee käytävää pitkin lisää vihollisia, mutta saan yllätettyä ne. Holviin hyppää pari muuta sotamiestä ja lähdemme tutkimaan käytäviä. Mikä vitun mesta tää on. Jossain lukee seinällä Trump is god. Verellä kirjotettu. Jostain kaikuu yksi terävä laukaus. Odotamme hetken ja lähdemme etenemään kun mitään ei kuulu. Joku ampui itsensä. Tutkimme tämän laukun ja siellä on holvin pohjapiirros. Monimutkainen ennen sotia rakennettu sokkelikko joka päättyy kaupungin keskikohdille ja siinä lukee suttuisesti kirjotettu treasure. Tätäkö me haemme kysyn epäilevästi korpraalilta ja tämä ei tiedä. Käsky on vaan vallata ominkeinoin tää kaupunki. Huumeet korjaa virheet sanoi entinen upseeri. Etenemme suht vaivattomasti sokkelikossa jota ei varmaan pitänyt tälleen löytää. Jossain yksittäisessä parakissa joku nälkiintynyt yksittäinen sotilas imeskelee kuolleen irtonaista silmää suussaan ja nauraa. Ammun hänet varmuuden vuoksi, vitun hullut. Sitten seinä halkeaa ja sieltä tulee pääkallo joka syö sotilaan ja katoaa. Seinään jäi vaan yksittäinen luodinreikä. Mitä ammuit minulta kysytään. Hallusinaatio taas… Toivottavasti meitä ei huomattu. En ole nukkunut kohta kolmeen päivään ja tuntuu että uppoaisin betoniin joka askeleella kuin suohon.

Törmäämme valtavaan metallioveen jonka saamme kolmannella C4 räjähdepanoksella auki. Sen takana on ovi jossa lukee Trump Tower. Näättekste ton saman tekstin kysyn muilta ja se vaikuttaa aidolta. Päädymme johonkin siilomaiseen rakennukseen jossa on valtava ydinkärki johon on maalattu teksti Trump is God. Yksinäinen tiedemies tärisee jossain nurkassa punaisen napin päässä. Missä muut on? Kysyn osoittaen aseella tätä suuhun. Sitten tulee paniikinomainen litania: Kaikki on kuollut. Kaikki on mennyttä. Miksi enään jatkaa. Jos me räjäytämme tämän kärjen sota loppuu, mutta en voi, en uskalla. Trumpin haamu suuttuu. Tää on seonnu. Kaikki ei kestä. Kerro vielä miten sota loppuu. Jos me räjäytämme tämän kärjen tässä ja nyt. Miksi täällä on kärki ja miksi kaikki haluavat sen? Se on ainoa toimiva kärki, sillä voi hallita, se suojelee. Se täytyy tuhota, mutta ainoa tapa tuhota se on räjäyttää se tässä tilassa. Miksei ylhäällä avaruudessa? Tiedemies puhkii tyhjää, meillä alkaa olla kiire. Meidän täytyy kääntää avaimia samaan aikaan. Maan alla on kauheuksia. Trumpin salainen projekti jota tämä ase suojelee. Koko kaupunki oli kulissi. Nyt siellä kloonaillaan sotilaita, sekin on kyllä rikki, mutta korjattavissa. Se täytyy tuhota että sota joskus loppuisi. Kloonaatte sotilaita? Joo, se oli pitkään meidän salainen ase, mutta se vain pahensi asioita. Maan yllä järisee. Kohta on liian myöhäistä tiedemies sanoo. Kun kantaverkko romahti niin kloonailut loppui mutta teknologia säilyi. Nyt meillä on vain tämä kärki.

Kaksi muuta sotilasta näyttää jotenkin epäuskoisilta. Mietin huumeisissa aivoissa järkevintä vaihtoehtoa ja päätän ampua varmuuden vuoksi muut sotilaat. Olen tiedemiehen kanssa kaksin. Ruumiit muuttuvat luurangoiksi silmissäni. Kuulostat järkevältä kaverilta. Valkoinen takki ja kaikki. Lets räjäytetään tämä. Tiedemies on sekaisin kuin seinäkello ja rukoilee näppäillessä koodit kärkeen. Tämä vain itkee ja silmissäni ne näyttää verisiltä kyyneliltä jotka värjäävät muuten niin ainakin valkoiselta näyttävän takin. Minua naurattaa moinen tunteilu. Sitten avaimet lukkoihin. Kolmannella tiedemies sanoo. 3. 2. Seis kuuluu jostain. 1. naks. Mitään ei tapahtunut. Jostain osoitetaan aseella. Upseeri. Kappas, mitäs täällä tehdään. Tiedemies itkee että Trumpissa on oikosulku. Sitten pimenee. Tyhjää. Valtava kraateri ja sienipilvi ilmestyy kaupungin tilalle. Koko vitun alue ja lähimmät kaupungitkin haihtuvat taivaan tuuliin.

Se oli kova pommi, melkein halkesi planeetta. Kierto, kallistuskulma ja etäisyys auringosta muuttui. Trump yritti viimeiseen asti jumalana tuhota tätä planeettaa. Sitten se oli ohi. Maailman vaarallisin ase oli tuhoutunut.

1000-vuotta Trumpin jälkeen

Satelliitit kuvaavat Amerikan mantereen villi-ihmisiä. Ainoa sana mikä on säilynyt muuntumattomana on Trump ja se tarkoittaa niille kuuta. Metsittyneet suurkaupungit ja sortuneet pilvenpiirtäjät ovat muistona tuosta ajasta. Ainoa sana minkä ne osaa kirjottaa on TRUMP isolla ja se lukee monissa paikoissa maalattuna mitä erikoisimmilla keinoilla... Yleensä uhriverellä. Huulet ja kaikki maalattiin punaisella verellä kun ihmiset tekivät pieniä viiltoja arvokkailla lasinsiruilla käsivarsiinsa. Arvet olivat niille myytti Trumpin legendasta. Arvokkaimpia olivat aidot ikuisesta muovista tehdyt Trump figuurit joiden pää oli toimivan vieterin päässä. Ne olivat niiden poppamies helistimiä ja muuta voodoo materiaalia. Kerran taivaalle näytettiin satelliitista Trumpin hologrammi ja ihmiset alkoivat kumartelemaan ja palvomaan tätä taivaisiin yltänyttä henkilöä. Poppamiehet yleensä rukoilivat Trumpin puolesta ja että tämä syntyisi uudelleen heille. Mantereen annettiin olla rauhassa. Kenties he keksisivät tulen uudelleen ja sitten kun olisivat 10 000 vuoden päästä valmiita purjehtimaan johonkin suuntaan he olisivat taas valmiita kohtaamaan maailman.

Minä loikin pikselöidyssä pilvisessä maisemassa ja ammun kultaisella AK-47 rynkyllä erillaisia Trumppia muistuttavia demoneita. Ne yrittää päästä karkuun.