Pervitiivi mummo

 

Pervitiivi mummo

Leena istui aamukahvilla väsyneenä. Vanha kulahtanu kahvinkeitin oli tiskaamatta jo vuoden. Siitä asti kun aviomies kuoli. Oli tylsää eikä mitään tekemistä, juttukaveri olisi ihan hauska. He olivat tavanneet ennen jatko-sotaa ja menneet sodan jälkeen naimisiin.

Illat olivat kamalimpia ennen nukkumaan menoa. Oli aina niin tyhjää eikä jälkipolveakaan ollut siunaantunut. Ullakolla makuuhuoneen yläpuolella rapisteli hiiriä. Ärsytti, mutta vaipui silti uneen hiljalleen. Aamut toistuivat ja eräänä päivänä Leena menikin ullakolle katsomaan tekevätkö hiiret tuhojaan rakenteisiin. Pölyinen ullakon ovi aukesi narahdellen. Pienestä ikkunasta kajasti sen verran valoa että näki ympärilleen, pölyn leijaillessa auringon säteissä. Kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa. Leena on jo lähtemässä takaisin kun huomaa ullakon ainoan tavaran, lakanan olevan koholla. Tuskin huomattavissa oleva kyhmy.

Leena kävelee hitaasti lakanan luo ja katsoo mikä se on. Laatikko? Pölyinen korurasian kokoinen laatikko. Täällä on jotain ja tämä on lukittu. Missä on avain? Pöly lentää, mutta avainta ei löydy. Leena menee rasian kanssa keittiöön ja laittaa kahvin tippumaan. Kahvin tippuessa Leena putsaa pölyt varovasti rasiasta. Pinttyneen pölyn alta paljastuu haalistunut saksankotka. Leena on ihmeissään ja tuumittuaan toteaa laatikon todennäköisesti olevan sota-ajoilta. Antti ei koskaan maininnut tai puhunut sodasta. Liekö unohtanut laatikon tai sitten se on ollut siellä siitä asti kun rakensi talon sodan jälkeen. Rovaniemi oli silloin poltettu Saksalaisten toimesta.

Lukko näytti siltä että sen saisi rikki lyömällä vasaralla. Kellarista löytyi antin vanha ruosteinen vasara ja sillä muutaman kerran mäjäytettyään kaikilla heiveröisillä voimillaan lukko hajosi. Leena laski vasran hitaasti pöydälle. Mitähän siellä on? Muutaman minuutin emmittyään Leena nostaa laatikon kannen ja siellä on 4 lasipulloa joissa on valkoista jauhetta ja pienehkö rasia missä on pillereitä. Leena tutkii lasipulloa ja miettii miksi siellä on piilotettuna sokeria. Kyljessä on etiketti missä lukee isolla PERVITIN – 99% METH-AMPHETAMINE. Saksaa varmaan hän tuumii. Rasiassa on sama teksti mutta siellä on pillereitä. Rasiassa on myös hopeinen pilli ja käyttöohjeet kuvina miten aineita käytetään.

Sokeria nenään, miksi? Haiseekohan se hyvältä, jos se onkin jotain hajustetta. Leena löytää laatikosta pienen mittalusikan jolla hän ottaa mitallisen jauhetta ja laittaa pienelle kämmenen kokoiselle hopeatarjottimelle. Leena tutkii ohjeita ja tekee pienen viivan tarjottimen pinnalle. Huokaa syvään, hengittää ulos. Sitten pilli nenään ja jauheet kärsään. Ai vittu kirvelee. Ai ai. Mitä se oli oivoivoivoivovivivovi. Sitten kipu lakkaa ja tuleekin kirkas äärimmäisen keskittynyt kuninkaalinen olo. Mitäs tämä on. Mahtavaa olla elossa. Tuntuu kuin olisi 50-luku ja tulevaisuus yhtä aikaa. Ai että on mahtavaa. Leena hymyilee ensimmäistä kertaa vuoteen ja kaataa itselleen kahvia. Ompa ihme lääkettä hän tuumii. Niveliä ei enään kolota ja kaikki tuntuu olevan kunnossa. Leena jynssää kahvipannun perusteellisesti ja tunnin kiillottamisen jälkeen se näyttää suurrealistisen puhtaalta kerääntyneen pölyn seassa. Nyt uutta iloa elämään. Eläköön!!!

Toista vuorokautta siivottuaan alkaa virta loppua. Hetkinen, se loppuu. Mitähän se oli. Päätä särkee aavistuksen. Kello on jo viisi aamulla. Nyt äkkiä nukkumaan. Tulipa siivottua. Asunto on taas niin puhdas että siellä voi melkein jopa syödä. Nukkuminen on aluksi vähän vaikeaa mutta sitten tulee uni ja nukkuukin sitten 12 tuntia suorilta.

Iltapäivällä heräillessä päätä ja lihaksia särkee. En ole koskaan ollut niin energinen. Tuntui tosi hyvältä ja on siistiä. Aamukahvia siemmaillessa tuntuu ettei jaksa edes kuppia nostaa kun niin väsyneet lihakset. Mitähän nämä pillerit ovat joissa on tämä teksti. Leena juo kahvit ja nappaa yhden pillerin viekkaasti hymyillen. Kokeilumielessä vain…

Tunnin päästä hän onkin jo lenkillä. Normaali kilometrin lenkki venyi kahdeksi, kolmeksi ja kokonaiseen kymmeneen kilometriin. Hiki lensi R-Kioskin tiskille kun piti pysähtyä ostamaan vettä. Leena höpötti tauotta ihmelääkkeistä myyjälle pupillit suurina kun joi pullon vettä ykkösellä alas. Totesi, että vettähän tämä vain oli, nauroi ja osti toisen pullon lähtien matkaan. Myyjä tekstasi kaverilleen että näki sata-vuotiaan sata lasissa, Leenan kadotessa jo kaduille. Leena marssi pitkin Rovaniemen katuja laulellen vanhoja iskelmäkappaleita. Ihmiset katsoivat kummissaan, mutta Leena ei välittänyt. Ei enään. Hän oli valmis unohtamaan vanhat ongelmat ja aloittamaan uudestaan elämään. Koskaan ei ole liian myöhäistä unelmille.

Kotiin päästyään läpimärkänä suihkuun ja kahvit tippumaan. Leena asui liian isossa omakotitalossa, mutta siellä oli varmasti tilaa touhuta.

Päivät kuluivat ja spiidiä sen myötä niin kuin sitä riitti. Ensilumien tullessa oli pihalle kynnetty pelto käsivoimin ja muuta erikoista. Eräänä päivänä iski kunnon vanha panetus ja Leena soitti spiideis taksifirmaan ja käski tuoda jonku isokullisen neekerin panemaan häntä. Luuri lyötiin kiinni. Suivaantuneena Leena marssi kauppakeskukseen seksikauppaan ja kysyi onko täällä isoja mustia. Anteeks mitä myyjä pyysi toistamaan. Leena kuiskasi varovaisesti, sellane iso mötkö. Musta mies. Myyjä nosti tiskin alta käsivarren mittasen mustan jötkön ja sanoi että tämä on sinko. Vittu minä mitään mustaa kääretorttua kun mustaa miestä.. perkele. Mistä löytyy musta mies? Myyjää nauratti ja antoi jonkun numeron ja sanoi, soittakaa tuonne.

Kotona ilta alkoi laskeutua lauantain ylle ja Leena soitti outoon numeroon jonka oli saanut seksiliikkeestä. Minulla on ihmelääkettä Leena sanoi ensimmäisenä. Vanhaa saksalaista ihmelääkettä. Lähettäkää tänne joku iso musta mies. Luurin takana oli hetken hiljaista kunnes kuului vastaus ja asiat saatiin sovittua.

Tunnin päästä pihaan ajaa taksi ja sieltä nousee nahkaliiveihin pukeutunut iso musta mies. Leenan silmät laajenevat ja hän ottaa uuden lainin spiidiä. Ovikello soi ja miehen ilme oli kaaoottinen oven avautuessa. Minulla on lääkettä, tulkaa peremmälle. Onko tämä vitsi mies sanoo aavistuksen hämilläänja vahvasti murtaen. Ottaako herrasmies kahvia, kahvissa on lääkettä. Jos yhden kupin joisi ja lähtisi menemään. Leena oli sujauttanut kaksi mitallista spiidiä kahviin. Juhlat jatkuivat aamuun asti ja mies lähti aamulla ottaen maksun pillereinä. Leena ei voinut kävellä sinä päivänä.

Talvi alkoi kallistua kevääksi ja spiidi alkoi vähitellen loppua ja kesällä se loppuikin. Leena oli aivan romuna ja raahautui väkisin taksiin joka vei lähimpään apteekkiin. Siellä selvästi tärisevä mummo kuiskasi apteekkarille: Onko teillä ihmelääkettä? Mitä? Ihmelääkettä…. Mikä teitä vaivaa apteekkari kysyy aavistuksen varovasti. Minulta loppui lääkkeet. Pervitiiviä tulin hakemaan. Vanhaa Saksalaista ihmelääkettä. Odottakaas hetki apteekkari toteaa ja poistuu tiskiltä. Muutaman minuutin kuluttua hän tulee takaisin ja toteaa että pitää odottaa hetki. Istuisitteko odottamaan penkille vähäksi aikaa. Vartin kuluttua tulee kaksi poliisia, jotka ohjataan Leenan luokse.

Mennäänkö asemalle juttelemaan. Poliisit taluttavat tärisevää mummoa maijaan ja vievät asemalle. Mummo hokee vaan saksalaista ihmelääkettä ja tuijottaa tyhjyyteen eteensä matkan taittuessa liian hitaasti. Poliisit keskustelevat keskenään ettei kaikki nyt täsmännyt. Asemalla Leena saa selitettyä tarinan miten löysi ihmelääkkeet ja miten ne loppuivat vuoden aikana. Oli niin ihanaa, mutta sitten se loppui ja nyt tuntuu kamalalta.

Poliisit käyvät asunnon läpi ja toteavat mummon puhuvan totta. Mummo on sillä aikaa psykiatrisessa laitoksessa rauhoittavien aineiden alaisuudessa. Mutisee vaan ihmelääkettä ja nukkuu. Muutamien viikkojen jälkeen mummo pääsee jo kotiin. Kiroilee koko ajan että nyt on taas elämä synkkää ja harmaata. Minäkö narkkari. Pyh.

Muutaman päivän kiroiltuaan hän menee taas ullakolle ja alkaa repimään lautoja irti. Jossain sitä on. Sitä on pakko olla vielä jossai.Voi jumalauta helvetti sitä on oltava. Sitten mummo paiskaa yhden laudan seinään ja lauta irtoaa. Mummo istuu lattialla itkien ja huomaakin seinälaudan takana jotain kiiltävää. Ei, Antti perkele täällä on sen vanha Suomi-konepistooli, panoksia pari lipasta ja kaksi käsikranaattia. Leena sujauttaa käden tunnustellakseen onko siellä vielä jotain. Nyssäkkä. Täällä oli vielä pieni pussukka. Mitä ihmettä tämä on. Leena heittää konepistoolin hihnasta olalle roikkumaan ja lähtee pussukka ja ammukset kädessä keittiöön juomaan kahvia. Leena tutkii varovasti, mutta innokkaasti pussukkaa. Kädet täristen hän avaa nahkaisen solmun ja odottaa löytävänsä jotain mikä kohottaisi mieltä. Siellä on lisää spiidiä. Silmät kirkkaina mummo hyppii ilosta että sitä löytyi vielä. Äkkiä kunnon laini nokkaan, mutta tolet olikin jo laskenu ja iskeekin psykoosi.

Leena lataa silmät kiiluen konepistoolin lippaita. Minä kostan kaikille, koko maailmalle. Ihmelääkkeet loppuu kohta. Miksei sitä enään saa? Miksei sitä enään saa mistään? Leena hokee mielessään. Lippaat täytettyään Leena heittää ylleen mustan takin, mustat housut ja mustan pipon. Vanhaan vedettävään matkalaukkuun saa kätevästi konepistoolin ja kranaatit. Vitun maailma Leena tuumii.

Leena tilaa taksin pihaan ja lähtee kaupungille spiidit mukanaan. Täällä onkin syysjuhlat menossa taksikuski tokaisee. Leenä nousee taksista ja pyytää kuskia nostamaan laukun takakontista. Lompakko on laukussa joten jos sen jälkeen maksu. Kuskin nostaessa laukun Leena avaa sen hymyillen. Nostaa sieltä konepistoolin ja ampuu kolmen laukauksen sarjan kuskia mahaan. Ase lentää rekyylistä maahan kuskin koristessa verta maassa. Leena pyytää anteeksi, nostaa aseen, laittaa sen laukkuun ja lähtee kävelemään eteenpäin. Kukaan ei nähnyt mutta varmasti kuuli. Minuutin käveltyään vastaan juoksee vartia ja kysyy terävästi: Mitä täällä tapahtui?

Leena luimistaa silmiään ja osoittaa sormella sanomatta sanaakaan taksia kohti. Vartia lähtee juoksemaan taksille puhuen samalla jotain radiopuhelimeen. Mummo kävelee laukkua vetäen rauhallisesti vetäen eteenpäin. Pian vastaan tulee hirveää vauhtia poliisi-autoja ja ambulanssi pillit ujeltaen.

Leena ottaa ihan pienet buustit spiidiä kulman takana ja joku nuorisojoukko huligaaneja näkee mummon vetämässä kärsiä. Hei mummo, annas ne tänne. Me otetaan sulta kaikki kamat. Mummo hymyilee nuorisolle ja avaa matkalaukun. Nostaa konepistoolin ja ampuu pitkän sarjan huligaaneja päin. Yhtä osuu päähän ja kolme muuta selviävät juosten paikalta. Leena menee katsomaan uhria joka sai päähän luodista. Leena huutaa tämän kavereille perään. Kaveria ei jätetä, se on vaan pintanaarmu, mutta vastausta ei kuulu. Leena laittaa konepislan piipun huligaanin suuhun ja kysyy onko ihmelääkkeitä? Nuorukainen nyökkää ja alkaa kaivamaan hitaasti povitaskusta pilleriä. Tä- tä tämä on ekstaasia. Ota, se saa hyvälle tuulelle. Leena ottaa pillerin tämän kädestä ja ampuu tätä suuhun. Verta roiskuu Leenan naamalle tämän niellessä pillerin.

Pian kulman takaa kuuluu kova huuto. POLIISI, ASE MAAHAN. Leena terävöityy ja ottaa avoimesta laukusta käsikranaatin ja heittää kulmalle. Kuuluu huumaava räjähdys. Muutamassa sekunnissa Leena on laittanut kranaatin taskuun ja lippaan mukaan. Laukku sai jäädä. Konepistooli kulkee hihnassa uskollisesti. Leenan päästyä kujan päähän hän palaa kaupungin kujille jossa juoksee ihmisiä paniikissa. Leena ampuu yhtä ihmistä jalkaan epätarkalla sarjalla. Poliisit alkavat piirittämään korttelia. Kaheli mummo aseen ja kranaattien kanssa keskustassa.

Pian yhdestä autosta nousee keski-ikäinen nainen ja mummo ampuu jo tarkemmin. Osuu suoraan sydämmeen. Leena juoksee naisen luokse ja vie tämän auton avaimet. Miten helvetissä tämä auto oikein toimii. Leena vääntelee ja kääntelee vipuja mutta ainoastaan käsijarrun saa pois päältä ja auto lähtee valumaan mäkeä alas hitaasti. Vastaan tulee poliiseja alamäessa ja ylämäessä. Auton saadessa vähän vauhtia mäestä Leena pääsee poliisipartion ohi vapaalla lasketellen. Pudottaa vielä avonaisesta ikkunasta kranaatin joka räjähtää ikkunat helisten kaupungilla. Leena ei välitä. Hänestä tuntuu kuin olisi diskossa. Tekee mieli tanssia. Ekstaasi nousee hiljalleen. Tämä onkin erillainen taikapilleri. Tästä tulee niin onnelliseksi.

Auto pysähtyy ja poliisit lähestyvät. Leena pysyy autossaan ja saa radion päälle. Radio City, Motörhead Ace of Spades soi. Leena saa aivan uutta virtaa uudesta musiikkityylistä ja nousee autosta ampuen lopun lippaan tyhjäksi poliiseja kohti osumatta kehenkään. Lippaan tyhjentyessä ja uutta kiinnittäessä lentää poliisin tarkka luoti Leenaa pohkeeseen ja toiseen. Leena ei tunne mitään ja jatkaa lataamista. Sitten tulee uusi luoti ja osuu käsivarteen. Sitten alkaa sumentua. Verta pulputtaa kadulle valtoimenaan. Viimeisenä tekonaan poliisit näkevät nipahtaneen mummon nostavan konepistoolin piipun suuhunsa. Vilkutti hymyillen ja ampui päänsä sarjatulella irti kropasta.