Lallin oikeus

 

Lallin oikeus

Vuosi 1156

Piispa Henrik matkusti hevoskärryillä Suomen metsän siimeksessä Köyliönjärven seuduilla. Henrik hypisteli ristiä käsissään ja ajatteli Jeesuksen teurastusta. Onneksi sinut teloitettiin, jotta olemme kaikki onnelisempia. Nämä metsäläiset suomalaiset ovat pakanoita. Miksi heille on pakko opettaa kuoleman kautta kristuksen armo? Ruotsin kuningas Eerik IX oli aloittanut aiemmin ristiretken Suomeen ja Henrik ajatteli itsensä sopivan pyhäksi viemään kristuksen ilosanomaa Suomeen. Kaikki ketkä eivät hyväksyneet Jeesuksen armoa teloitettiin lyömällä miekalla pää irti ruumiista. Henrik tunsi aina lämpöä kun ristinmuotoinen miekka upposi pakanan niskaan veren valuessa lumelle aavistuksen höyryten talvipäivinä. Joka toinen kohdattu oli teurastettu jos ei suostunut pyhään kasteeseen. Edes helvetin liekit eivät pelottaneet näitä urhoollisia suomalaisia joiden henki oli halvan kirjan tähden viety omalta maaperältä.

Henrik saapuu illan lähestyessä kylään jossa asuu joitakin satoja suomalaisia. Jäädään tänne yöksi ja aamulla ryöstämme kylän Henrik sanoi. Henrik nousee kärryistä ja menee koputtamaan erään hirsistä rakennetun tuvan ovelle. Hetken kuluttua ovi avautuu ja roteva talossa asuva mies kysyy keitä te olette. Henrik julistaa raamatusta humaltuneena kuinka tuli tuomaan pelastusta, mutta tarvitsee ensin yösijan. Hän kertoo aamulla tarkemmin.

Henrikin seurue nukkuu vieraanvaraisten kyläläisten seurassa aamuun asti. Aamulla herätessään Henrik kysyy: Oiskohan mitään evästä tarjolla. Vastenhakoisesti vähistä talvivarastoista luovutetaan evästä, jotta vieraat pääsisivät nopeammin pois. Kylän vanhin nimeltä Viljo kyselee tarkemmin mitä tällä pelastuksella tarkoitetaan. Henrik iskee kylän vanhimman pöydälle latinan kielisisen paksun opuksen ja julistaa sen nimen raamatuksi. Mikä on raamattu Viljo kysyy ja tutkii opusta. Mikä tämä on ja mitä tällä voi tehdä, sytyttää tulen uuniin?

Henrikin silmät paisuvat ja käskee erästä sotilasta tappamaan Viljon välittömästi rienauksesta. Viljon veli Kullervo karjuu: Kautta Ukon perkele minä tapan sinut saatanan rotta. Kullervo ottaa uunin kupeesta halon ja läimäyttää sotilasta päähän tämän silmän irroten ja posken repeytyvän iskun voimasta. Henrik säikähtää ja huutaa kaikki muutamat sotilaat tappamaan miekoilla koko kylän ennenkuin kukaan pääsee karkuun. Tunnissa koko kylä oli tapettu lapsia myöten. Eläimet teurastetaan ruoaksi ja kylä poltetaan maantasalle. Kirotut kala valeisiin uskovat johonkin omiin harhoihin. Jeesuksen sana on TODELLINEN Henrik huutaa sotilaille. Ruumiit kannetaan Viljon taloon ja sytytetään palamaan. Henrik katsoo talviaamuna kylläisenä kuinka kylä palaa ja nenään tulee vahvahko palavan lihan haju. Henrik mutisee itsekseen: Missä on teidän jumalanne nyt.

Taas yksi kylä tuhoutui Henrik tuumii. Suomen kuningaskunta on puhdistettava vääristä aatteista ja arvoista ja opetettava Ruotsin tavoille. Matka jatkuu taas eteenpäin. Jonnekki tänne on saatava kirkko jossa kaikki voi kumartaa ristille teloitettua Jeesusta ja oppia sivistymään. Henrik kirjoittaa muistiinpanoihin kylän tapahtumat ihmeteoksi, jossa hän paransi sokean naisen tämän rukoillessa Henrikin jaloissa. Matkan taittuessa lumisessa maastossa jostain kuuluu murinaa. Henrik säikähtää ja ottaa krusifiksin käteensä. Missä ja mikä se oli hän sanoo aavistuksen säikähtäneenä. Pian metsässä näkyy kiven päällä vihainen susi joka hampaat irvessä kuola suusta valuten murisee katsoen Henrikkiä suoraan silmiin. Kautta suden unen tappakkaa tuo susi Henrik huutaa. Suden katse tuntui porautuvan päästä läpi ja alkoi yhtäkkiä ulvomaan. Pian ympäriltä tuntemattomista useista suunnista kuului ulvontaa, mutta ei näkynyt kuin tämä yksi susi. Henrikki kohottaa krusifiksin ilmaan ja rukoilee että Jumala polttaisi tämän jumalan hylkäämän metsän. Sitten hän kysyy onko halolla päähän lyöty sotilas vielä tullut tajuihinsa. Eräs sanoo tämän kuolleen unen aikana jokin aika sitten. Heitetään hänet susille niin pääsemme niistä eroon. Ehkä sotilas ei uskonut Jeesukseen tarpeeksi ja Jumala kosti antamalla pakanan tappaa hänet. Ruotsalaiset sotilaat heittävät kuolleen toverinsa vaunuista vielä pysähtymättä. Susi katoaa varjoihin ruumiin tippuessa maahan vaunujen jatkaessa matkaa. Henrik kirjoittaa sotilaan karanneen saatuaan iskun päähän villiltä metsäläiseltä. Kohtalo: tuntematon.

Henrik tähyää taivaalle, häntä vaivaa jokin. Pari korppia on seurannut jo viikon ristiretkeläisten matkaa. Vaunut pysähtyvät ja korpit laskeutuvat puun oksille. Korppien riiputtaessa siipiään yksi sotilas huolestuu, tietää huonoa onnea. Henrik tietää uskomuksen mutta kuittaa huolet että ristiä kantava armeija on lyömätön aina ja iankaikkisesti. Jumala on määrännyt Suomeen etnisen puhdistuksen Jeesuksen nimeen eikä pakanat voi voittaa koskaan milloinkaan. Korppi ääntelee puun oksalla äänen kaikuessa hiljaisessa talvisessa metsässä.

Ympäristöä tarkkaileva ruotsalainen sotilas haistaa jotain. Jostain tulee mieto savun haju. Henrik käskee kaksi tiedustelijaa etsimään hajun lähdettä. Sotilaat kulkevat varomattoman äänekkäästi hajun lähdettä kohti. Pian he näkevät nuotion jonka ääressä on nainen pukeutuneena suden turkista tehtyyn asusteeseen. Nainen rummuttaa eläimen luulla yksinään puusta ja nahasta tehtyä rumpua ja ääntelee matalalla, mutta kuitenkin naisellisella äänellä. Vieressään hänellä on savimalja jossa on kuivattuja sieniä. Nainen ei kuule sotilaiden tuloa ja säikähtää sotilaiden tervehtiessä ruotsiksi. Nainen pudottaa rummun maahan ja ottaa kirveen käteensä. Keitä olette? Olemme Jumalan lähettiläitä Ruotsista, mikä nimesi on? Nimeni on Ilmatar. Sotilaat näkevät naisen silmät, jotka ovat mustat laajentuneiden pupillien takia. Sotilaat ottavat miekat esiin ja käskevät naisen rauhoittua. Onkohan se riivattu toinen tiedustelija kuiskaa toiselle ruotsiksi. Nainen sanoo uhkaavalla äänellä, että ei epäröi tappaa muukalaisia jos miekat ei mene tuppiin. Sotilaat piirittävät sekavan naisen ja saavat hänet kiinni hänen lyötyä kirveellä toista ohi. Liian helppoa toinen nauraa ja lähtee raahaamaan naista Henrikille. Toinen tiedustelija ottaa savimaljan ja rummun mukaan.

Suhteellisen nopeasti miekoin aseistautuneet sotilaat tulevat takaisin seuranaan sekavan oloinen nainen. Nainen on jäntevän oloinen ja pukeutunut suden nahasta tehtyyn turkikseen. Ruotsalainen tiedustelija selittää heidän löytäneensä tämän Ilmatar nimisen naisen rummuttamassa yksin nuotion ääressä. Nainen on sekavassa olotilassa, mutta uhmakas. Henrik ottaa krusifiksin taskustaan ja näyttää sitä naiselle. Tunnistatko Jumalasi kun näet sen, tiedätkö mikä on taivas. Nainen on hetken hiljaa kunnes näkee korpit. Hän alkaa puhumaan korpeille jotain mutisten. Henrik suuttuu ja läimäisee kämmenellä hyvin voimakkaasti naista. Nainen ei äännähdäkkään ja tuijottaa uhkaavasti Henrikkiä silmiin. Olen shamaani Köyliöstä ja kaivaa kaulaltaan puisen riipuksen joka muistuttaa puista toteemia, jossa on eläimiä muistuttavia kaiverruksia. Riipuksessa on myös isoja karhun hampaita koristeena ja tuomassa soturillista voimaa naiselle. Nämä ovat minun jumalia.

Henrik repäisee röyhkeästi riipuksen naisen kaulalta ja laittaa sen nahkaiseen pussiin. Korpit lähtevät lentoon naisen sanoessa: Varastatko sinä ajatukseni ja muistini. Kiroan sinut kautta elämänpuun senkin saastainen roisto. Henrik naurahtaa kyllästyneesti: Minua ei pakanat uhkaile, eikä metsäläiset jumalat pelottele. Olen sivistyneestä Ruotsista jumalan nimeen paimentamassa ja pelastamassa teidän sieluja ikuiselta helvetiltä jos ette usko minua. Nainen ihmettelee hetken ja sanoo jo vähän varovaisemmin: Näkki vie sinut vielä tänä talvena ja Ahti nauraa tehden sinusta särjen joka ei osaa uida. Jos et peru heti saatanallisia sanojasi niin tapan sinut heti tähän paikkaan, Henrik murisee ärtyneesti. Mikä silmissäsi muuten on? Nainen osoittaa maljaa jossa on kuivattuja pieniä sieniä. Miten kuivattu sieni voi olla silmissä Henrik naurahtaa, sotilaiden yhtyessä nauruun. Eräs sotilas tokaisee sitten: Herra pyhä Henrik, voisinko syödä sieniä pieneen nälkään. Syö, mutta varovasti, ne voi olla myrkyllisiä. Sotilas nappaa kourallisen sieniä suuhun Henrikin aavistellessa jotain tapahtuvan.

Vartin päästä sotilas sanoo maailman näyttävän kummalliselta. Puiden oksat alkavat heilua ympärillä olevissa puissa vaikkei tuule. Onkohan tämä enne hän sanoo tuijottaen puuta. Mikä enne?

Aivan kuin puiden juuret nousisivat pintaan ohuen keväisen lumen alta ja niissä kulkee kultaisia vanoja kuin muurahaisten polkuja puiden sisällä. Värit alkavat vaihtumaan eikä sotilas enään erota muita sotilaita toisistaan. Mikä tämä paikka on? Eräs puu alkaa kertomaan sotilaalle että metsä on tarkkaillut tämän elämää syntymästä asti ja kruunun palveleminen verellä on väärin. Sotilas katsoo jalkoihinsa ja huomaa seisovansa keskellä pyörrettä joka imee häntä maan sisään. Paniikki nousee ja sotilas alkaa huutamaan hänen tulleen myrkytetyksi. Tuo nainen on shamaani, NOITA!

Henrikin ilme vakavoituu ja myös naisen ilme vakavoituu. Henrik karjuu räkä suusta lentäen, että noituus on Jumalan vastainen rikos. Kukaan muu kuin Jeesus ei ole Jumala eikä voi leikkiä jumalaa! Hän käskee yhtä sotilasta antamaan rummun hänelle ja käskee naista selittämään mitä kuviot rummussa esittävät. Ne ovat meidän jumalia nainen sanoo varovaisen ylpeästi.

Sillä aikaa sotilas makaa maassa itkien ettei oikeasti ole paha ja lupaa puhdistaa syntinsä halaten samalla puuta. Anteeksi, anna anteeksi oi ikimetsän mänty. Henrik käskee muita sotilaita auttamaan sekavaa sotilasta, joka ei ymmärrä mitä hänelle tapahtuu. Muurahaisia, Henrik, täällä on muurahaisia, niitä voi syödä nälkään. Henrik karjuu sotilaalle että teloittaa tämän jos puhuu raamatun vastaisesti. Sotilas katsoo silmät lautasina Henrikkiä ja alkaa kyynelehtiä. Anteeksi oi pyhä Henrik. En ymmärrä, et ymmärrä, minä olen, sinä olet, olemme… Kamalia kauniissa maailmassa joka on niin julma ja väärinymmärretty. Sitten sotilas vaipuu puolitiedottomaan tilaan ja mutisee raamatun olleen väärässä.

Henrik hengittää kiihtyneenä ilmaa sisäänsä ja puhaltaa huuruna sotilaan naamalle. Anteeksi mitä? Anteeksi pyhyytenne, mutta minusta tuntuu, että raamattu on väärässä. Tappakaa hänet Henrik käskee. Vahvoja mielen tuhoavia myrkkyjä teillä Ilmatar. Mistä poimitte nämä sienet? Ni.. Niitä kasvaa joka paikassa, auttaa transsissa puhumaan muinaisten henkien kanssa. Jotku puhuvat niistä jumalten lahjana ihmisille, mutta minä tiedän. Niitä kasvaa syksyisin peltoalueilla. On muitakin rohdoksia… HILJAA, Henrik huutaa. Tapoit sotilaani mielen ja irvailet minun pyhyydelleni. Joudun tappamaan teidät molemmat. Henrik tokaisee, että tekisi mieli ristiinnaulita sinut Köyliön mäntyyn, mutta koska olen tällä kertaa tavallista armollisempi niin teloitan sinut vasta kotikyläsi pihaan nopeasti ja lähetän sinut helvettiin muiden Jumalten hylkäämien seuraan.

Anna mennä, Manalaan muiden esi-isien luokse. Nainen alkaa lausumaan runoa:

Paavin perkelettä pelkään en, Eerikin perkelettä mätänevi ikuisesti, Henrikin perkeleen sielua ikuisesti tuhoten. Henrik raivostuu ja upottaa kristuksella koristellun tikarin naisen mahaan. Naisen suusta valuu verta henrikin käsille. Ilmatar hymyilee ylimielisesti ja räkäisee verta Henrikin naamalle. Helvetissä tavataan… Piispa… Henrikki. Nainen lysähtää kuolleena keväthankeen Henrikin kirotessa koko maata jossa joutuu olemaan. Henrikin pestessään käsiään lumessa hänen huomionsa kohdistuu jälleen sekavaan sotilaaseen joka itkee maassa. Sotilaat vaikuttavat haluttomilta ja pelokkailta tehdäkseen riivatulle sotilaalle mitään. Henrikki komentaa sotilaat sivummalle ja viiltää kristustikarillaan sotilaan kurkun auki. Verta pulppuaa koristen sotilaan kaulalta tämän ollessa enemmän kauhuissaan kuin kauhuissaan. Henrikki tekee tikarin kärjen verellä ristin sotilaan otsaan ja siunaa tämän omalla verellään. Kaksi ruumista lisää, jätetään susille.

Matkan myöhemmin jatkuessa Henrikki kirjoittaa ylös: Herätin henkiin pyhillä voimillani kuolleen kantasuomalaisen jonka hautajaisiin saavuimme. Tarjosimme heille viisautta ja saimme vastineeksi lahjoja kiitokseksi vainajan herättämisestä henkiin. Henrik käskee suunnaksi Köyliön, shamaanin kotikonnut. Siellä on varmasti saatanallisia ihmisiä joten sinne. Hän otti mukaan pienen määrän riivaavia sieniä Ilmattarelta.

Kukaan sotilaista tai Henrik itse ei nähnyt, että toimitusta tarkkailtiin etäältä. Hevosella varustettu suomalainen lähti nopeasti ja äänettömästi Köyliön kylää kohti keräämään miehiä aseisiin. 30 kilometrin päässä kylään päästyään hän puhaltaa vuohen sarvesta tehtyyn torveen ja koko kylä saapuu paikalle nopeasti ja ihmeissään.

Kirveet, keihäät ja jouset esiin. Jokainen joka pystyy taistelemaan ottaa aseen. Ruotsin kuninkaan kätyrit tappoivat Ilmattaren. Ukon nimeen meidän täytyy tuhota nuo pahuuden perikuvat perkele. Väinämöisen henki olkoon kanssanne, Ilmarisen raudat taottuna. Lähetetään ne saastaiset madot Iku-Turson revittäviksi. Lalli lähti heti teroittamaan jo ennestään terävää taistelukirvestä. Aikansa teroitettuaan hän toteaa ettei ole koskaan tehnyt näin terävää kirvestä ja heittää sen hirsimökkinsä seinään sen upoten useiden senttien syvyyteen.

Miehet aseineen kokoontuvat kylän aukiolle. Sitten hiotaan strategia. He tulevat todennäköisesti heti aamusta kylään tietä pitkin muinamiehinä armeijoineen. He eivät voi ehtiä yöllä ja väsyneenä tuskin hyökkäävät. Otamme ennen kukonlaulua kuivattuja kärpässieniä ja olutta ja menemme väijymään muutaman kilometrin päähän ennen kylää. Meillä on lukumääräisesti alivoima, mutta meillä on yllätysetu ja metsän rohdokset. Ensin ammumme tien molemminpuolin jousilla karavaania. Tien kärkeen asetamme sotilaita hevosineen ja keihäineen mutkan taakse. He eivät odota vastarintaa ainakaan toistaiseksi ja pidetään tilanne sellaisena. Kun jouset on ammuttu hyökkäämme molemmilta sivustoilta kirvein ja miekoin karavaanin kimppuun. Kun karavaani on tunnin matkan päässä syömme kuivatut kärpässienet ja juomme litran olutta.

Joku menee tiedustelemaan heidän liikkeitään ennenkuin saapuvat Köyliöön. Yllätetään ne niin perkeleesti ja teurastetaan se perkeleen Henrik ja lähetetään se sinne kutsumaansa helvetiin.

Lähetti lähtee kylästä tiedustelemaan Ruotsalaisten liikkeitä kylää kohti. Koko ilta ja yö menee taisteluun valmistautuessa. Nuolia ja keihäitä valmistetaan ja teroitetaan.

Henrikki nukkuu vankkureissa rauhattomasti. Kesken unien korppi laskeutuu Henrikin viereen ja päästää kovan äänen tämän korvaan. Hän on ainoa joka herää lukuunottamatta vartiomiehiä jotka väsyneesti vartioi saattuetta. Jostain kaukaa kuuluu suden ulvontaa. Tiedustelija on etäällä ja seuraa tilannetta vaimeassa kuun valossa hankeen painautuneena. Alustanaan hänellä on hirven talja ja päällään valkoisen suden nahka joka pitää lämpimänä tälläisinä hetkinä. Aamulla auringon ensisäteiden valaistessa metsää karavaani alkaa valmistautua nopeasti lähtöön. Vartiomiehet raportoivat yön olleen rauhallinen eikä häiriöitä ollut.

Karavaani lähtee liikkeelle Henrikin siirtyessä omaan hevosensa selkään karavaanin perälle. Kaksi korppia seuraa vieläkin. Mikähän niillä on kun seurannut jo viikkoja. Henrikin käskystä kylään edetään kuten aiemminkin, rauhallisesti ja ystävällisesti, kunnes on aika iskeä pakanoille armoa niskaan. Suomalainen tiedustelija lähtee nopeasti ja äänettömästi kohti Köyliönkylän asemapaikkoja.

Tunnin päästä täällä tiedustelija ilmoittaa kylän vanhimmalle eli Lallille. Henrikki on karavaanin perällä omalla hevosella. Sitten miehet syövät käskystä määrätyn annoksen kärpässieniä ja juovat ne oluella alas. Henrikki on saatava elävänä kiinni, muille kuolema.

Miesten ollessa asemissa juoden olutta, kärpässienet alkavat vaikuttamaan. Soturimainen olo nousee. Lähestulkoon taisteluraivo kehittyy hiljalleen. Karavaanin ollessa kohdalla valtava raivo käskee hyökkäämään pelottomasti ja armottomasti ylivoimaista vihollista vastaan. Sitten Lalli puhaltaa taistelutorveen. Satoja nuolia lentää tarkasti ruotsalaisten niskaan aaltoina.

Henrikki säikähtää ja lähtee ratsastamaan täyttä laukkaa karkuun, hevosen saaden yhden nuolen takareiteen, jonka Henrikki vetää irti empimättä. Verta roiskuu, mutta hevonen voi silti kuin ihmeen kaupalla juosta.

Nuolten ehtyessä ja useiden sekasortoisten ruotsalaisten kaaduttua on aika alkaa lähitaisteluun. Lalli puhaltaa jälleen torveen ja raivokas hyökkäys sivustoilta alkaa. Metsä kaikuu huudoista UKKO SOIKOON ja hevoset hyökkäävät edestä keihäin ja miekoin. Sivustoilta raivonvallassa olevat suomalaiset hyökkäävät taistelukirvein. Tunnin taistelun jälkeen ruotsalaiset saatiin kukistettua, mutta Henrikki pääsi karkuun.

Henrikin hevonen väsähti muutaman kilometrin juoksemisen jälkeen veren pulputessa takajalasta. Paniikissa Henrik juoksi metsään ja tuumi tarvitsevansa hevosen. Pakko kiertää kävellen metsää pitkin kiertäen Köyliön kylään ja varastaa hevoset. Sotilaat tuskin selvisi tuosta väijytyksestä. Miten ne teki sen. Piispa huomaa korppien seuraavan häntä vieläkin.

Ruotsalaisten hävittyä taistelun syvästi nöyryytettynä suomalaiset käyvät sotasaalista läpi. Kaksi hevosmiestä saa lähteä hevosten kanssa Piispan perään. Se perkeleen sotarikollinen ei saa päästä karkuun Lalli mylvii. Kaksi hevosmiestä lähtee miekkojen kanssa täyttä laukkaa Henrikin perään ja muutaman kilometrin päästä löytää verenhukkaan kuolleen hevosen.

Hetken mietittyään on kaksi vaihtoehtoa. Joko piispa lähti kiertäen metsän kautta kylään etsimään hevosta taistelun aikana tai sitten kävellen poispäin. Jäljet vievät kuitenkin metsään. Hevosmiehet erkaantuvat. Toinen lähtee tiedustelemaan metsään piispan jälkiä ja toinen lähtee takaisin Köyliön kylään.

Lallin tutkiessa sotasaalista edelleen raivokkaassa tilassa hevosmies tulee takaisin. LALLI!!! Piispa on kävellen matkalla kylään, sen hevonen sai nuolesta ja kuoli verenhukkaan. Lalli tuhahtaa, Pentti ja Olavi mukaan. Nyt mentiin täyttä vauhtia kylään, siellä on naiset ja lapset.

Henrikin päästessä juosten ja todella hengästyneenä kylään hän menee pirttiin jossa on Lallin vaimo Kerttu. Kerttu säikähtää, että ruotsalaiset voittivat sittenkin, mutta näkee piispan ilmeestä ja eleistä että ei tainnutkaan onnistua. Henrikki murahtaa häijysti Kertulle. Hevonen, tarvitsen hevosen ja reen jossa on ruokaa niin paljon kuin mahdollista. Kerttu miettii ettei uskalla hyökätä Henrikin kimppuun halon kanssa, koska tällä on krusifiksin koristeltu tikari käsissä. Tuollahan tuo hevonen ja reki valmiina pirtin takana. Siitä järven suuntaan ja jään yli niin selviät.

Henrik heittää Kertulle ”maksuksi” nahkaisen pussin jossa on pieni krusifiksi ja Ilmattaren riipus. Tässä teille jumaluutta, muuta minulla ei nyt ole. Henrik katoaa pirtistä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Henrikin lähdettyä järven suuntaan karkuun hevosta piiskaten reessä istuen.

Myöhemmin Lalli, Pentti ja Olavi tulevat pirttiin jossa on hämmentynyt Kerttu. Kerttu selittää nopeasti tilanteen ja kolmikko lähtee takaa-ajoon kohti Köyliönjärven jäätä. Täyttä laukkaa eteenpäin ja järven reunalle päästyään järvellä näkyy hahmo. Tuolla se piispa on. Käydääs pojat hakemassa jumalan mies niinkutsuttuun helvettiin.

Henrikki huomaa että häntä seurataan eikä hän pääse reen kanssa kolmea ratsumiestä karkuun. Hämmennyksissä hän muistaa kuivatut sienet taskussa. Ne muistuttaa piispan hattua. Jeesus anna tämän olla ihmeesi ja anna minulle viisautta paniikin hetkellä. Sienet syötyään ja Lallin, Pentin ja Olavin ollessa noin vartin etäisyyden päässä jää alkaa keinua ja vaihtamaan väriä. Kirkas lumi muuttuu piispan silmissä verenpunaiseksi ja sitten piispan hevonen pysähtyy kuultuaan Lallin tutun huudon.

Piispa on halvaantuneessa tilassa ja näkee Lallin tulevan kirveen kanssa kohti. Lalli näyttää piispan silmissä punaiselta saatanalta verisellä järven jäällä. Lalli kävelee rauhallisesti kirveen kohottaen piispaa kohti ja hyräilee:

Herramme Ukon nimeen
Kastan itseni uudelleen
Tuhansien Kristittyjen verellä
Pesen itseni puhtaaksi
Mätänevän Kristuksen löyhkästä

Kristitty lammaslauma
Hurraten mestataan
Ja Suomi takaisin lunastetaan

Piispa joutuu paniikkiin ja huutaa jäällä kaikuen Älä syleile minua kylmyydelläsi tai lohduttomuudellasi. Oi pimeyden musta valtias, olen Jeesuksen nimeen. Älä raiskaa minua vihallasi tai raivollasi. Oi herramme Jeesus, olet luojani. Piispa sopertaa hämmentyneessä pelossa.

Lalli kohottaa kirveensä ja iskee sen piispaa otsaan kärpässieni raivossa.

Henrikin pää halkeaa rekeen Lallin veljesten katsellessa tapahtumaa. Lopuksi Lalli leikkaa piispan sormen irti saadakseen muistoksi sormuksen. Sormen tippuessa jäälle korppi käy noukkimassa sormen ennenkuin sitä ehditään nostaa jäältä. Kaksi korppia, toisella sormi kynsissä lentävät horisonttiin ja katoavat hiljalleen näkyvistä.

Myöhemmin kesällä

Ruotsin kuningas oli raivoissaan ja lähettänyt oman armeijan Lallin perään. Lalli joutui piiloutumaan erään kotaan kunnes kännipäiten kiipesi puuhun tähystämään ja tippui järveen ja kuoli.

Jälkisanat

Lallia voi käydä muistelemassa Hiirijärvellä sijaitsevalla Lallin itkukivellä. Hiiri joka tuhosi Ruotsin sotajoukot Köyliössä. Muutama sata vuotta myöhemmin katollinen kirkko oli jo vallannut Suomesta maa-alueita ja aloittanut etnisen, kulttuurillisen ja kuninkaiden puhdistuksen koko Suomessa. Kuningaskunta tuhottiin näiden ristiretkien aikana ja Ruotsin kirkko väitti tuoneen sivistyksen Suomeen noin 1300 luvulla. Tarina on fiktiivinen, mutta aihe kiehtova.