Kauppakierros

 

Kauppakierros

Paikka on teidän sanoi ostoskeskuksen johtaja. Jaana allekirjoitti sopimuksen tyytyväisenä. Hän oli juuri saanut työpaikan yösiivoojana pitkän kuntoutusjakson jälkeen skitsofrenian johdosta. Jaana kätteli vielä lähtiessään ja toivotti hyvää loppu syksyä uudelle pomolleen.

Ensimmäisenä työpäivänä hän astui iltavalaistuksessa olevaan ostoskeskukseen. Iloisin mielin hän työnsi kärryään hyllyjen välissä leluosastolla. Ompa hiljaista ja jotenkin hienoa. Kuin koko kauppa olisi näyteikkuna hänelle. Kuin lelut olisivat läsnä ja paikalla. Pian jostain hyllyjen välistä kuuluu: Moi, olet uusi täällä… Jaana ihmetteli sekunnin ja sai kysyttyä onko täällä joku? Joo, me ollaan täällä kaikki. Pian hyllyn kulman takaa tallustelee nalle joka kantaa sydäntä rinnallaan. Jaana meinaa säikähtää ääneen, ja kysyykin nallelta: Muistinko minä ottaa lääkkeet kotona? Sitä en voi tietää, mutta sinä teit meidät eläviksi. Jaana katselee ympärilleen ja huomaa lelujen vilkuttelevan hyllyiltään ja paketeistaan. Ne jotka ovat paketeissaan ovat paikoillaan, mutta pystyvät puhumaan. Pian toimintafiguuri kertoo hyllyltä, että kannattaa jatkaa siivoiluja, meillä on aikaa keskustella. Jaana alkaa mopata koneellaan lattiaa ja lelut jutustelevat samalla Jaanalle. Pelataan joskus korttia kuuluu pehmoleluja täynä olevasta astiasta. Jaana saa siivottua ja lähtee seuraaville kauppakeskuksen osioille hieman hölmistyneenä.

Päästyään musiikki-cd osastolle tuntui että jokin ei ole täälläkään kohdillaan. Hän katsoi yhtä cd:tä ja tuumi josko tämän voisi vaikka ostaa tulevasta palkasta. Samalla kyseisen cd:n ääniraita alkoi soimaan seuraavan hyllyvälin takaa radiosta. Iloinen pop musiikki soi koko osion siivouksen ajan.

Päästyään vaatepuolelle tuntui kuin olisi unessa. Kaunis mekko irrottautui hengaristaan ja liiteli kohdille. Jostain kuuluu, että taitaa olla sopiva koko ja sopisikin sinulle. Jaana kääntyy ja näkee vartijan taskulampun kanssa. Ensimmäinen päivä? Juu...u. En tiedä mitä täällä on tapahtunut, mutta onko paikka elossa öisin? Tulin kun kuulin vartiokoppiin musiikkia. Edellinen siivooja jäi eläkkeelle. Ai, Jaana saa sanottua. Nimeni on Jaana. Minä olen Markus. Käydäänkö joskus kahvilla, Markus kysyy Jaanalta. Sopii, mutta nyt pitää siivota. Markus nyökkää ja lähtee takaisin vartiokoppiin. Leninki leijailee takaisin roikkumaan hengariin tanssahdeltuaan ensin ilmassa.

Seuraavaksi mennään hedelmä – vihannes osastolle. Mitähän sieltä löytyy? Onko täällä ketään? Yllättäen kova puheensorina alkaa hyllyjen välissä. Pian eräs omena esittelee itsensä ja muut. Me ollaan täällä kokoontuneina ympäri maailmaa. Kerrotaan toisillemme meidän poimineiden poimijoiden terveisiä ja tietysti kuulumiset matkalta. Eräs banaani sanoo että on pahoillaan niistä minikärpäsistä mitä ne kuljettaa maailman ääristä, mutta taikuus pitää ne poissa kaupoista. Samalla katonrajasta kuuluu eräästä hämähäkinverkosta matala röyhtäys. Tomaatti sanoo että antaa sen olla siellä, ei se häiritse ketään ja on meille kaikille hyödyksi. Ei sillä ole pariutumiskumppania ainakaan vielä.

Paistopisteellä munkit ovat silmät lautasina. Tuo meille pilli ne sanovat Jaanalle. Miksi? Me tykätään vetää varissutta sokeria nenään. Siitä saa energinaaliset vibat ja sisuksissa hillo pysyy makeana. Paistopiste on nopeasti ohitettu. Kummallisia munkkeja Jaana mutisee jatkaessaan matkaa.

Liha-osastolla on hiljaista lukuunottamatta rasioissa olevia grafiikoita. Jos niissä on jokin hahmo niin ne kertovat juttuja. Elettiin, eli ollaan onnellisia. Ikuisten laitumien lihoja. Jaanalla tulee kyynel poskelle liikutuksesta.

Olut osastolla oli erikoista meininkiä. Pullot ja tölkit kilistelivät toisilleen ja lauloivat juomalauluja mikä mistäkin maasta tuttuja.

Kun koko kauppa oli käyty moppauskoneella läpi, alkoikin jo tulla aamu. Kamat siivoushuoneeseen ja pyörällä kotia kohti, missä otettiin varmuuden vuoksi lääkkeet. Jatkossa lääkkeet myös muistuivat ja siivoukset hoituivat normaalisti. Tuo yksi kauppakierros oli tosin muuttanut Jaanan käsitystä työstä työsuhteen loppuun asti.

Myöhemmin muutaman vuoden päästä Jaana ja Markus menivät naimisiin ja he ostivat häälahjaksi samanlaisen sydäntä kantavan nallen joka oli myynnissä leluosastolla.